Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä. Warelia 2023. 77 s.
”Meitä on täällä paljon,/kaupungeissa ja järvien rannoilla./Me seisomme sanoja käsissämme./Meillä on suuret, suipot korvat,/me ulvomme kuulle ja auringolle/epäsointuisesti ja lujalla äänellä.” (s. 7)
Sastamalalaisen opettajan Ilona Tomin (s. 1957) esikoisrunokokoelmassa Tapahtukoon sinulle sinä puhuja on kirjailija itse. Hän tähyää ympärilleen, tekee tarkkoja havaintoja joka puolelta ja pohdiskelee syntyjä syviä.
Runojen tapahtuma-aikana on korkeiden hintojen nykyaika. Hintatietoisena puhuja haluaa tinkiä kaikesta paitsi omasta vimmasta. Hän yrittää löytää itselleen omaa tilaa ja hiljaisuutta, mutta ne osoittautuvat aika hankaliksi hankkia.
Puhujan lähellä on kaksivuotias lapsi, joka paukuttaa pianon koskettimia. Ihmelapsi on säveltänyt koirallensa laulun, mikä inspiroi puhujaa kirjoittamaan runoja. Kun hän katsoo menneisyyteen, hän huomaa herkkyytensä. Vaikka kaikki hävettää, puhuja ei kadu mitään.
Runoissa esiintyy jonkun verran raamatullishenkisiä vertauksia. Tomi esimerkiksi vertaa kohtaloa savenvalamiseen, kuin annettu elämä olisi kohtalon muovaama malja.
Keskeneräisyyys, kasvu, kehitys, naisasia, itsensä löytäminen – siinä Tomin runojen keskeisiä eetoksia. Puhuja tykkää enemmän pilkusta kuin pisteestä. Jonkin loppu on liian lopullista ja poissulkevaa. Puhuja kokee itsekin olevansa prosessissa, mieluiten välimerkki lauseiden välissä kuin virkkeen lopussa.
”Paljon voisi tapahtua, vaan ei tapahdu/Paljon voisi tapahtua ja tapahtuu/Paljon voisi tapahtua, tapahtukoon!/Tapahtukoon sinun tahtosi,/sinun tunteesi tapahtukoon/ja sinun tekosi/unesi tapahtukoon/sinulle sinä” (s. 13)
Tomi puuttuu puhujan eli itsensä runoiluun. Kun rinnan kohdalla alkaa tuntua lämpimältä, on tullut aika kirjoittaa. Puhuja valitsee kirjoittaa ristiriidoista ja työstää niistä problemaattisia ja syvempiä ongelmia. Kävellessään luonnossa hän huomaa kaiken olevan järjestyksessä juuri häntä varten. ”Kaikki tämä on totta, koska minä kirjoitan niin” (s. 16)
Tapahtukoon sinulle sinä vilisee havainnollisia luontokuvia, jotka äityvät toisinaan hurjiksi. Puhuja tarkkailee muun muassa sammalia ja maalaa verellään kallioon karhunkuvia. Fantastisesti kivestä ponnahtaa esiin elävä karhu. Puhuja näkee yhdellä jalalla seisovassa kurjessa hengenheimolaisensa, sisarensa, kokee yksinäisyyttä ja kaipaa laumasuojaa. Toisinaan hän tietää, ettei yksin ole aina huono olla.
Ähtärissä syntynyt Ilona Tomi on kokenut kirjoittaja vaikka debytoi runoilijana. Runoissa näkyy pitkään harjoitettu kynänjälki. Kirjailija on julkaissut aiemmin yhdeksän kaunokirjallista teosta, jotka ovat romaaneja ja lastenkirjoja. Tomi esikoiskirja oli lapsille suunnattu historiakirja Hirvikansan lapset (2012).