Jani Saxell: Uuden ihmisen kaupunki. WSOY 2023. 556 s.
Kirjallisuuden moniottelija Jani Saxell (s. 1972) onnistuu ylväissä kaunokirjoissaan vieraannuttamaan lukijansa lähes ennen kokemattomalla tavalla.
Helsinkiläiskirjailija lähestyy uutuusromaanissaan Uuden ihmisen kaupunki samaa dystooppista Helsinkiä, johon sijoittui hänen edellinen romaaninsa Helsinki Underground (2020). Maagisrealistisessa kertomuksessa ovat reaaliaikaisesti ja allegorisesti läsnä sekä 1920-luvun kieltolain Suomi että dystooppiset ajankuvat 2040-luvun Kalasatamasta.
Uuden ihmisen kaupungissa sisällissota kahmii kaikki mukaansa. Äärimmäiset voimat taistelevat keskenään olemassaolosta ja elintilasta. Helsinki Undergroundissa esitellyt Kilpineidot Verna, Emppu ja Paloma ovat nyt vuoden vanhempia ja ottelevat toden teolla kaoottisen Helsingin ja sisällissotaa käyvän Suomen pelastamiseksi.
Vuonna 2048 Helsinkiä hallitsevat yhtäältä ahdaskalloinen vanhauskoisten lahko ja toisaalta tekoälypohjainen infrastruktuurin ohjausjärjestelmä. Vanhauskoiset haluavat päästä eroon tekoälystä keinolla millä hyvänsä. Oman lusikkansa soppaan lyö viemäreissä lymyilevä Suonsilmävaltias, onneton jumalolento, joka herättelee hautausmaista ylös kuolleita sieluja taistelemaan omasta puolestaan.
Verna pomppaa aikakoneen avulla 1920-luvulle ja tutustuu helsinkiläisiin pirtutrokareihin ja muihin menneisiin ihmisiin. Osa romaanihenkilöistä osa on historiallisia, kuten pirtutrokari Algot Niska, elinkautisvanki Matti Haapoja ja kulttuuripersoona Helmi Krohn. Kaksikymmentäluvun Sörnäinen on kuin suoraan villistä lännestä, tyhjästä siirtolaisia varten syntynyt kaupunginosa. Seudun salakapakoissa kieltolaki ei paljon paina.
Kirjailijan mielikuvituksen lento korostuu varsinkin erisnimissä ja tapahtumakuvauksessa. Fantastinen sirkus kasvaa sivu sivulta. Lähes miljoonan asukkaan Suur-Helsingissä on esimerkiksi enemmän robottikoiria kuin oikeita. X-sukupolven eloonjääneet esitellään dementikkoina, milleniaalit varhaiseläkeläisinä.
2040-luvun Helsingissä katseet ovat kääntyneet kohti itää, Kiinaan, Koreaan ja Japaniin. Sieltä etsitään paitsi liike-elämän rahoitusta, myös oman ajan populaarikulttuuria.
Irvokasta miljöökuvausta riittää. Helsingin alta löytyy toinen Helsinki, Aavekaupunki. Se toimii toteutumattomien toiveiden ja maailmojen tyyssijana ja turvapaikkana terveen järjen ahdistamille ihmispoloille.
Saxell ilmiselvästi nauttii yhdistää todellisia historiallisia kuvia keksimiinsä maagisiin ja fantastisiin elementteihin. Sillisalaatti vaikuttaa läpitunkemattoman sekavalta. Uuden ihmisen kaupunki ei näin ollen ole kovin erikoinen lukuromaani.
Voimakkaiden, ambivalenttisten näkyjen takaa kuuluu huuto: ”Täällä Verna, missä bileet?” Saxellin ruudinkäryisissä bileissä luotiliivit ovat tarpeen. Kirjailija ei pahemmin peittele vihreää taustaansa ja vasemmistolaista ajatteluaan.