Kolme ilosta rosvoa, ohjaus Rasmus A. Sivertsen. 79 min. S. ★★★
Monelle entiselle ja nykyiselle lapselle lienee tuttu lastenlaulu Kolme iloista rosvoa. Siis se, jossa Kardemumma-nimisen pikkukaupungin yössä hiippaileva rosvokopla Kasper, Jesper ja Joonatan pöllii kaikenlaista piparkakun sirkamasta kaljapulloihin.
Riemukas laulu perustuu norjalaisen Thorbjørn Egnerin (1912–1990) tunnettuun satuun vuodelta 1955.
Kolmikon rötöstely jatkuu nyt norjalaisessa koko perheen animaatioelokuvassa. Kolme iloista rosvoa seuraa Egnerin kertomuksen tuttuja askelia ehkä turhankin uskollisesti.
Kardemumma on idyllinen pikkukaupunki, jossa lauhkeat ja ystävälliset asukkaat elävät sopusoinnussa. On hyväsydäminen poliisimestari, leipuri, tornissaan säätä ennustava vanha Topias sekä topakka Sohvi-täti ja pikku-Kamomilla.
Ihanaa rauhaa häiritsevät oikeastaan vain kaupungin liepeillä sotkun keskellä asustavat rosvot. Häijyiksi ei heitäkään voi sanoa, vaikka rikkovatkin lakia. Rosvous hiertää kaupunkilaisia, mutta paikallispoliisi katsoo touhua sormien läpi. Yhtenä syynä virkavallan munattomuuteen vaikuttaisi olevan ryöväreiden kotona asuva leijona, jota kukaan muu kuin rosvot itse ei uskalla lähestyä.
Kaupunkilaisten on kuitenkin lopulta pakko reagoida rosvojen toilailuun, kun nämä päättävät siivoamiseen kyllästyttyään kaapata itselleen apuvoimia.
Kertomus ei juuri ota irtiottoja alkuperäisestä, mitä voi pitää pienenä pettymyksenä. Jos klassikkosatu päätetään vuosikymmenten jälkeen herättää eloon, eikö sitä voisi samalla hieman uudistaakin. Rasmus A. Sivertsenin ohjaus tavoittaa kuitenkin tarinan hilpeän tunnelman. Stop motion -animaatio sekä hyvin toteutetut laulunumerot tuovat elokuvaan sopivasti leikkisyyttä ja puhuttelevat erityisesti nuorimpia katsojia.
Samojen tekijöiden käsissä valmistui muutama vuosi sitten myös toinen Egnerin satuun perustuva animaatio, Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä (2016).