Kohtaaminen: Antti Alavilo, Petri Haavisto, Júlia Kovács, Laura Könönen, Anne Roininen, Mikko Ängeslevä 28.5. saakka. Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta. Avoinna ti, ke, su 12-16, to 12-18. Suljettu ma, pe, la, sekä helatorstaina 18.5.
Kuvanveistäjä, siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin (1879–1949) nimikkomuseon tunnelma ja näyttelyiden monipuolisuus ovat jälleen vertaansa vailla. Pysyvien taide- ja esinekokoelmien lisäksi nyt nähdään harjavaltalaisten morsianten hääpukuja sekä Henry Merimaan (s. 1950) kuratoima nykytaidenäyttely. Keskityn tässä jälkimmäiseen, jonka nimi Kohtaaminen viitoittaa myös kokonaisuudessaan liki surrealistista museoelämystä.
Vastaan tulee tuttujakin teoksia, mutta se ei laisinkaan vähennä kohtaamisten kiehtovuutta. Päinvastoin, sillä ympäristö mahdollistaa teoksille uusia tulkintoja. Cedercreutzin keräämien vanhojen maaseudun esineiden keskellä katse osuu reen penkille viikattuun peittoon. Anne Roinisen (s. 1981) syanotypiateokseen on valotettu kaatunut puu, kuin muistutuksena maamme vaurauden lähteistä. Samalla teoksen sinivalkoinen viileys suo vanhalle reelle ripauksen skandinaavista muotoiluarvoa.
Júlia Kovács: Feel, 2018, videoperformanssi, esillä Maahengen temppelissä.
Vastapäisen seinustan ruuhet todistavat suoranaisia kastajaisia suomalaisuuteen. Júlia Kovácsin (s. 1993) videoteoksen jäämaisemaa halkoo kaukaisuuteen jatkuva railo. Punamekkoinen taiteilija upottaa päänsä hyiseen veteen. Perinne-esineiden keskellä teos kuvaa riipaisevasti sitä, mitä kotiutuminen näille kolkille vaatii.
Vastakohtana puistattavalle kylmyydelle Emil-salista löytyy Kovácsin performatiivinen installaatio, joka heijastelee ikkunasta avautuvaa keväistä pihaa. Lasien, peilien ja karahvien kattaus juhlii sulavan veden puhtautta ja lisääntyvän valon kirkkautta. Kenties myös kansainvälisesti kouluttautunut Emil Cedercreutz puntaroi taiteellisia ja sosiaalisia vaihtoehtoja; asettuako Suomeen vai maailmalle.
Laura Könösen (s. 1980) kiviveistosten voima ja selkeys ottavat hyvin haltuun Satakunta-salia, jonka mittasuhteet tuntuvat minusta aina jotenkin painavilta. Heat-veistos on kivettynyt kuva menetyksestä. Liekki on ensin polttanut ja sitten sammunut. Fold-sarja kuvaa valkoisia paperiarkkeja vertautuen sekä Cedercreutzin paperisiluetteihin että Kovácsin videon railoon. Pikkuruista Polaroidia kannattaa kurkkia läheltä ja sivuilta. Alakerrassa Könösen The Only One and All soittaa kivikiekkoa, täydellisenä ääniraitana kuvanveistäjän Ateljeelle.
Mikko Ängeslevän (s. 1982) hiili- ja sprayteokset tutkivat ihmiskehon kuvaamista ja alastomuutta, taiteen klassisia aiheita. Mallit sulautuvat sameaan taustaansa ja kuvakulma häilyy. Seisovatko he kippurassa vai makaavatko kyljellään? Asennot ja esitystapa ilmaisevat halua suojautua esineellistävältä katseelta. Niiden vastakohtana Green Screen -omakuvassa nähdään paljas taiteilija haastamassa Cedercreutzin ja kaikki vanhan maailman mestarit samaan.
Anne Roininen: Etydit, 2023, installaatio, useita tekniikoita, esillä Satakunta-salissa.
Etydit ovat Anne Roinisen sommitelmallisia vuoropuheluita. Keskustelu alkaa Chevalista eli hevosesta, jota edustaa pitkähiuksinen peruukki. Tämä karnevalistinen hevosen häntä heilahtaa suoraan asiaan. Nykypäivän taidekeskusteluun kuuluu eettisten kysymysten esittäminen vanhojenkin taideteosten äärellä. Monipuolisesti sivistynyt vapaaherra Cedercreutz tuki aikansa edistyksellistä ajattelua, kuten naisasiaa, eläinoikeuksia ja taiteen esittämistä kouluissa, eikä olisi kenties kavahtanut sateenkaarevasti sävytettyä hevostakaan.
Sarja jatkaa vertauskuvallista valkoisen valon hajauttamista eri väristen valosuunnittelussa käytettävien kalvojen avulla. Ne yhdistyvät sattumanvaraisen näköisesti styroksiin, cocktailtikkuihin ja kiristyshihnoihin. Materiaalien käsittämättömyys vertautuu Cedercreutzin esinekokoelmiin, joiden keräily maatilojen rojuvarastoista näyttäytyi omana aikanaan vähintäänkin hassuna.