Mythos & logos. Porin teatterinuoret. Kantaesitys Kulttuuritalo Anniksella 6.5.
Käsikirjoitus ja ohjaus Annika Vallin, koreografia Anna Kauno, äänisuunnittelu Marius Vallin, valosuunnittelu Mari Salin, puvustus Marja Ollila ja työryhmä, lavastus Eetu Sihvonen ja Esko Vallin.
Rooleissa: Risto Kauppinen, Eetu Sihvonen, Marius Vallin, Maaria Ruoho, Mari Tyykilä, Iida Lindholm, Maiju Haarakangas, Sara Törmänen, Emilia Yliahtela, Jonne Vallinen, Kasper Hoffström, Marja Ollila, Iina Hintsala, Aava Pasori, Lotta Toivonen.
Mythos tarkoittaa myyttiä tai uskomusta. Myytille ominaista on tapahtumien kuvaaminen symbolisessa muodossa ja oma todellisuus. On myyttiä käytetty myös luonnehtimaan valhetta totuuden vastakohtana.
Sana logos on monitulkintaisempi ja tarkoittaa ainakin seuraavia asioita: puhe, sana, merkitys, ajattelu, järki, periaate, sääntö, suhde ja oppi. Logoksen on johdettu kuvastavan järkevää ja mielekästä puhetta.
Kaikkia näitä virtaa samaan pyörteeseen filosofisessa Mythos & logos -kantaesityksessä, johon Porin teatterinuorten näyttelijät tarttuvat kunnianhimoisesti ja täysillä. Esityksen on kirjoittanut ja ohjannut Annika Vallin.
Tapahtumat sijoittuvat 1920-lukulaiselle risteilyalukselle. Kapteenin ei-niin-valvovan silmän alla matkaavat hienostoperheen naiset palvelijoineen ja puolisoehdokkaineen, toimittaja, liian aikaisin vanhentunut lapsi sekä laivan viihdetaiteilijat: taikuri ja tämän avustaja, tanssijattaret ja meedio.
Miljöö tuo ajatuksiin Anything goes -laivamusikaalin, Titanicin ja Hercule Poirotin Kuoleman Niilillä. Ehkä juuri näiden mieleen pulpahtelevien viittausten vuoksi katsoja alkaa huomaamattaan odottaa selkeää juonellista tarinaa.
Tekstin haasteena on, ettei siinä ole varsinaista päähenkilöä, jonka tahdonsuuntaa seurata. Ensimmäinen näytös kuluu kokonaisuudessaan hahmojoukon esittelyyn, eikä katsoja ehdi toisellakaan puolikkaalla tulla syvemmin läheiseksi kenenkään kanssa, vaikka jokaisen seurassa viihtyykin.
Näyttelijät antavat itsestään paljon ja heidän läsnäoloaan lavalla on antoisaa seurata. Esitykselle leimaa-antava pikkuvanhuus on purevaa.
Risto Kauppinen Ricardo von Tangenin roolissa on yksi koukuttavimmista tulkinnoista. Taikuri Leon Boscon (Marius Vallin) sekä tämän avustajan ja kumppanin Mariel Floydin (Maaria Ruoho) riitaisa dynamiikka on jännitettä täynnä. Iida Lindholmin vuolas eläytyminen pyörätuolissa istuvana Amelia von Tangenina on riemastuttavan fyysinen.
Katsomoon välittyy kuva, että aivan jokainen työryhmän jäsen on tullut nähdyksi vahvuuksineen. Ensemblestä henkii rohkeus, joka pääsee esille tarmokkaassa ja selkeäsanaisessa näyttelijäntyössä. Samalla rohkeudella on tartuttu myös tanssinumeroihin ja esitykseen kirjoitettuun kolmeen lyhyeen kappaleeseen.
Marius Vallinin äänisuunnittelu vie katsojaa haluttuun suuntaan. Yksinkertaisella lavastuksella Eetu Sihvonen ja Esko Vallin luovat vaikutelman laivan keulasta ja läsnä olevasta epätodellisuudesta.
Anna Kaunon koreografioimat charleston-numerot ovat niin mukaansatempaavia, että ensimmäinen katsojan tanssiharjoitus nähdään heti esityksen jälkeen Anniksen aulatilassa.
Teoksen läpi kantaa onnistuneesti toteutettu hienovaraisen pahaenteinen tunnelma. Väkevä alkukuva vangitsee ja vetää katsojan välittömästi kanssaan upoksiin pohtimaan keitä nämä ihmiset ovat ja mitä heille on tapahtunut. Samaa kysytään tekstissäkin: kuka minä olen, kuka sinä olet?
Mythos ja logos on filosofinen fragmentti, kurkistus aikaan ja paikkaan, jonka merkityksiä voisi analysoida pitkään.