Pori
Kahviossa Palmgren-konservatoriossa leijuvat ilmassa eteerisen kauniit huilusävelet. Soittaja on Eurajoelta kotoisin oleva 13-vuotias Klaara Kuitunen, joka ylsi hiljattain kolmannelle sijalle kansainvälisen huilukilpailun Young Talents -sarjassa Alankomaissa.
Kuitusen opettaja Veera Hautsalo luonnehtii hänen olleen pienestä pitäen erittäin musikaalinen ja taitava soittaja. Kuitunen kertoo tähtäävänsä soittajana korkealle. Se on helppo uskoa, kun kuuntelee, miten hän tulkitsee osaa hollantilaissäveltäjä Bernhard van den Sigtenhorst Meyerin sävellyksestä Three Rustical Miniatures. Saman osan hän soitti myös kilpailuissa Alankomaissa.
Valtakunnallinen ongelma on, että Kuitusen kaltaiset musiikinharrastajat ovat käyneet vähiin. Satakunnasta on perinteisesti tullut taitavia puhallinsoittajia, kuten Berliinin Filharmonikoissakin soittanut käyrätorven solistinen soittaja Markus Maskuniitty tai Pori Sinfoniettan muusikot Tommi Kolunen ja Jukka-Pekka Lehto. Nykyään musiikkioppilaitoksiin ei Suomessa enää hae puhallinsoittajia entiseen tapaan.
Ilmiö heijastuu ammattitasolle asti. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan on hakenut 2019–2023 vuosi vuodelta yhä vähemmän suomalaisia puhallinsoittajia. Vuonna 2019 hakijoita puhaltimiin oli 57, tänä vuonna enää 34. Jos kehitys jatkuu, tulevaisuudessa suomalaisten orkesterien muusikoista yhä harvempi puhallinsoittaja on taustaltaan suomalainen.
Hautsalo on opettanut huilunsoittoa vuodesta 2005. Hän kuvaa oppilaaksi hakemisen puhaltimiin vähentyneen pikkuhiljaa, ei yhtäkkisesti. Hän arvelee, että monet puhaltimet, kuten pasuuna, tuuba ja oboe, ovat monelle nykyään varsin vieraita soittimia, eivätkä vanhemmat siten osaa ohjata lapsiaan niiden pariin.
Klaara Kuitusesta huilunsoitossa parasta on esiintyminen. Hän nauttii myös kilpailuista. Niissä saa arvokasta palautetta soittajana kehittymiseen.
Palmgren-konservatoriossa puhallinoppilaita on tällä hetkellä 115, ja määrä on pysynyt samana viimeiset neljä vuotta. Lähes kaikkiin puhallinsoittimiin on otettu viime vuosina sisään kaikki hakijat. Nyt avoinna olevassa haussa puhaltimiin on hakijoita suhteessa soittimista vähiten.
Hautsalon nuorimmat oppilaat ovat viisivuotiaita. Huilulle on olemassa taivutettuja suukappaleita, joiden avulla pienet lapset pystyvät aloittamaan. Hautsalo opettaa lapsia Suzuki-menetelmällä, jolla myös Kuitunen aikoinaan aloitti soittamisen. Siinä ajatuksena on, että lapsi oppii musiikin kuin äidinkielensä: toistamisen, soittamisen, leikin ja ilon kautta. Ensin soitetaan, ja nuotit opitaan vasta myöhemmin.
Nykyään Raumalla asuva Klaara Kuitunen alkoi soittaa huilua kuusivuotiaana sisarensa ehdotuksesta. Toinen siskoista soitti selloa, toinen pianoa, ja poikkihuilu tuntui sopivan hyvin ”perheorkesteriin”.
Kuitunen kehuu poikkihuilua instrumentiksi joka sopii hyvin niin pienille lapsille kuin muillekin.
”Suosittelen huilua oikeastaan kaikille. Se on niin kiva soitin ja tuo paljon iloa.”
Kuitunen kertoo opettelevansa kaikki kappaleet ulkoa. Se on kenties soittamisessa vaikeinta ja ottaa oman aikansa. Parasta huilunsoitossa on hänen mielestään esiintyminen.
”On kiva, että pystyn jakamaan muille sen, mitä olen oppinut, ja he tulevat kuuntelemaan sitä.”
Kuitunen nauttii myös kilpailutilanteista ja kertoo ettei yleensä erityisesti jännitä niissä. Viime vuonna hän ylsi toiseksi omassa ikäluokassaan Huittisten Hullussa Puhalluksessa.
”Muilta kilpailijoilta oppii paljon, ja tuomareilta saa aina palautetta ja vinkkejä soittoon”, Kuitunen sanoo.
Kilpailuista saa myös lisää virtaa harjoitteluun. Hän harjoittelee soittoa tavallisesti puolesta tunnista tuntiin päivittäin. Erityisen mielellään hän soittaa suomalaista modernia ja nykymusiikkia: Väinö Hannikaisen ja Kaija Saariahon sävellyksiä. Avaimeksi nykymusiikin soittamiselle hän kuvailee pyrkivänsä pääsemään musiikkiin sisälle, tuntemaan musiikin ja todella elämään sitä.
Palmgren-konservatorioon on jatkuva haku. Soitinvalintahaastatteluja järjestetään muutaman kerran vuodessa. Seuraava deadline haulle on 31.5.