Pilkut, sydämet, vaaleanpunainen väri ja muovisten Disney-figuureiden Iines Ankka- ja Minni Hiiri -hahmot.
Niitä kaikkia pienikokoinen ja herkkä poika Kankaanpäästä rakasti. Iinestä ja Minniä siksi, koska niillä oli upeat rusetit.
”Minulla oli ihan tavallinen perhe, mutta herkkyystasoni oli vain jotain niin feminiinistä.”
Niin sanoo tuo poika, nyt 47-vuotias Tapio Huuska, lempinimeltään Tapsa ja taiteilijanimeltään Cristal Snow, muistellessaan lapsuuttaan. Tänä päivänä hän on Suomen tunnetuimpia drag-artisteja.
Mitä isommaksi Huuska kasvoi, sitä enemmän muut alkoivat kiinnittää huomiota erilaisuuteen.
Huuska muistaa, miten uudessa koulussa toisen luokan alussa pojat kääntyivät pulpeteissaan ympäri kyselemään, ”onkohan tuo tyttö vai poika”.
Huuska itsekin mietti, miksei voi olla samanlainen kuin muut. Hänelle oli selvää, että hän oli poika, mutta hän ei sopinut perinteiseen pojan muottiin.
”Feminiinisyyttäni häväistiin ja pilkattiin, se oli puheenaihe. Jouduin aina todistelemaan, että olen poika.”
Haastattelua edeltävänä päivänä Huuska on palannut ajatuksissaan siihen, mistä drag hänen elämässään alkoi. Hän kertoo muistelleensa sitä kyynelsilmin.
Huuska sanoo sen dramaattisesti: drag pelasti hänen henkensä.
Nimittely ja kyselyt sukupuolesta tuntuivat pahalta ja jatkuivat pitkään, hän kertoo.
Huuska löysi kuitenkin teatterin.
Ensimmäinen kokemus siitä oli parodia Dallasista noin viidesluokkalaisena. Huuska sai esittää John Rossia eli JR:ää, joka meni leikkimään Sue Ellenin meikeillä.
”Muistan fiiliksen, aplodit ja sen, miten yleisö rakasti sitä. Koen, että se oli mun ensimmäinen drag-esitys yleisön edessä.”
Ensimmäisen kerran Huuska oli saanut aplodeja tytön roolissa jo kolmannella luokalla, kun hän esitti huulisynkkana luokan edessä Jonnan kokonaisen levyn.
Huuska muistaa yhä, miten luokkakaveri Arttu huusi, että ”laula vielä yksi laulu”.
”En mä laulanut vaan keikuttelin siinä ja esitin Jonnaa. Ei siinä ollut mitään pahaa. Se oli mun itseilmaisuani.”
Huuska pukeutui kunnolla naiseksi penkkareissa. Äitipuoli kutoi hänelle verkkosukat, joilla tarkeni rekan kyydissä. Lisäksi yllä olivat minihame, turkki ja kaverilta saatu teatteriperuukki. Huuska lauloi En Voguen Free your Mindin ja George Michaelin Too Funkyn.
”Olin niin lopen kyllästynyt homotteluun, hintittelyyn ja neitittelyyn. Free your mindin viesti on ”fuck you all”. Muistan, miten ylitseni meni sellainen pyyhkäisy, että olen voimaantunut.”
””Jos olisin nähnyt drag queeneja siinä mittakaavassa, mitä nyt nähdään, niin aivan varmasti olisin ollut vielä rohkeampi ja käyttänyt tekoripsiä jo 13-vuotiaana.”
Siitä drag-ura lähti. Lukion jälkeen Huuska muutti New Yorkiin opiskelemaan teatteritaidetta ja luovaa kirjoittamista. Siellä hän alkoi tehdä drag-keikkoja. Vuonna 2005 Huuska voitti Suomessa Miss Drag Queen -kilpailun.
”Jos olisin nyt lapsi ja olisin nähnyt drag queeneja siinä mittakaavassa, mitä nyt nähdään, niin aivan varmasti olisin ollut vielä rohkeampi ja käyttänyt tekoripsiä jo 13-vuotiaana.”
Siinä ei Huuskan mielestä olisi ollut mitään pahaa.
Siksi hän on seurannut Drag Kids -dokumentin ympäriltä noussutta kohua järkyttyneenä, loukkaantuneenakin. Drag Kids -dokumenttia on syytetty lasten seksualisoinnista. Sen esittäminen Helsingissä peruutettiin. Myös esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on pitänyt lasten osallistumista dokumentissa kuvattuihin drag-esityksiin valitettavana.
Huuska kokee dragin pelastajanaan, kuten muutkin taideharrastukset. Niissä hän pystyi olemaan sellaisena kuin on.
”Jos mulla ei olisi ollut kirjastoa, teatteria ja maalauskerhoa, niin mielenterveydellisesti mua ei varmasti olisi olemassa.”
Drag oli lopullinen väylä hyväksyntään.
”Kun tulee peruukissa ja vaatteissa esiintymistilaan, kukaan ei voi sanoa sulle, että ’vitun homo’.”
Huuska vertaa sitä taisteluun. Kun pukee ylleen armeijan vaatteet eli dragin, kukaan ei voi satuttaa.
”Koen, että se haarniska, eli mun huulipunat ja ripset, on pelastanut mut.”
”Kuka haluaa ottaa sellaisen pois lapselta, joka painii identiteettinsä kanssa ja on saanut joitakin voimauttavia välineitä, joilla pärjätä?” hän kysyy.
Tässä hän viittaa dragia harrastaviin lapsiin. Setan sanastossa dragia kuvaillaan taidemuodoksi, jossa muun muassa pukeutumisen avulla leikitellään sukupuolilla ja sukupuolirooleilla. Drag ei ole sama asia kuin transvestisuus.
Tässä jutussa siteerataan Tapio Huuskaa eikä Cristal Snow’ta. Videohaastatteluun on istahtanut ”ihan vaan Tapsa” meikittömänä, mustassa t-paidassa ja beigessä pipossa, jota hän nimittää kurapipoksi. Cristal Snow ei Huuskan mukaan ole kuitenkaan rooli vaan taiteilijanimi.
”Jos istuisin tässä meikit päällä, ei reagointini olisi mitenkään erilaista. Jos ryhtyisit nimittelemään mua, niin haarniska päällä pystyisin vastaamaan terävämmin kuin omana itsenäni.”
Cristal Snow on juontanut jopa Kymppitonnia. Se on niin tuttu hahmo koko kansalle, että vähitellen on lähes unohtunut, että sekin on dragia.
Huuskan tulkinta dragista on laaja. Hän viittaa kuuluisaan yhdysvaltalaiseen drag queeniin RuPauliin, joka on sanonut, että olemme kaikki syntyneet alasti, mutta kaikki muu on dragia.
”Mielestäni me kaikki vedämme jonkinlaista dragia päälle, kun pukeudumme esimerkiksi työvaatteisiin. Laitat sellaisen roolin, että sovit tilanteeseen.”
Yleensä drag-sana ymmärretään naiseksi pukeutumiseksi, ”dressed as a girl”. Nykyisin on kuitenkin myös drag kingejä, jotka leikittelevät maskuliinisuudella.
Huuska liittyi dokumentista nousseeseen keskusteluun ottamalla Instagramissa kipakasti kantaa Sanna Ukkolan Iltalehdessä julkaistuun kolumniin. Kolumnissa dokumenttia syytetään lasten seksualisoinnista.
Huuskan mielestä keskustelussa toistuu virheellisesti se väite, että kaikki drag olisi seksuaalista. Dragissa on erilaisia kategorioita, toteaa Huuska.
Hän sanoo, että hänen oma draginsa ei ole koskaan ollut seksuaalista. Huuska huomauttaa, että dragiin ammennetaan kuvastoa populaarikulttuurista, esimerkiksi Madonnan ja Lady Gagan esiintymisistä.
”Olen esiintynyt itsekin aikoinaan tosi hasardeissa mestoissa. Vaikka baari on ollut mitä kyseenalaisin, en ole nähnyt mitään niin seksuaalista kuin mitä joku poptähti ei olisi tehnyt.”
Huuskan mielestä Suomen drag-keskustelussa kuuluu sama konservatismi kuin Yhdysvalloissa.
Huuska sanoo valmistautuneensa siihen, että ilmiö tulee ”pisaraefektinä” Suomeen, missä drag on pitkään ollut laivojen ja teatterilavojen salonkikelpoista ohjelmaa.
”Tuntuu, että ihmisiä nyt kiihotetaan tähän asiaan täälläkin. Että Suomessakin olisi isoin ongelma se, että drag queenit lukee lapsille satuja tai joku haluaisi osallistua drag work shopiin.”
””Tuntuu, että on ennalta päätetty, että te seksualisoitte lapsia ja olette kaikki pedofiileja.”
Viime kesänä Oodissa häiriköitiin, kun draghahmo Gaylien 2000 luki lapsille satuja.
Kohutun dokumentin Huuskakin on nähnyt, ja hänestä sen näyttämistä ei olisi pitänyt kieltää. Silti Huuskastakin dokumentissa oli asioita, jotka mietityttävät. Sellaisia olivat esimerkiksi yhden lapsen ”aggressiiviset” esiintymiset. Huuska tulkitsi kuitenkin niin, että lavalla purkautuivat lapsen haasteet vihanhallinnassa ja tunteiden ilmaisussa.
Myös vanhempien ”lapsimissimäisen” aktiivinen ote lasten harrastukseen häiritsi hieman. Toisaalta Huuskasta oli tärkeää, että vanhemmat tukivat lapsiaan.
”Itse tulkitsin, että lapsilla oli turvallinen olo esiintymispaikoissa. Siellä oli aikuisten valvontaa. Olisi eri keskustelu, jos lapset esiintyisivät ilman vanhempiaan.”
Huuskankin mielestä on tärkeää puhua vanhempien velvollisuudesta asettaa sopivuuden rajoja. Hänestä keskustelu tuntuu kuitenkin hyvin kärjistetyltä ja syyllistävältä hänen omaa ammattikuntaansa kohtaan.
”Tuntuu, että on ennalta päätetty, että te seksualisoitte lapsia ja olette kaikki pedofiileja.”
Huuskan mielestä drag on harrastus siinä missä muutkin. Muiden harrastusten tavoin on pohdittava sitä, mikä on sopivaa.
”Onko sitä vaikkapa telinevoimistelu, kilpatanssi, showtanssi ja cheerleading. Mulla on sellainen fiilis, että heti kun sukupuoliroolilla leikitellään, luullaan, että sillä on jotain tekemistä seksin kanssa.”
Huuskasta keskustelu dragista ja lapsista on tuntunut henkilökohtaiselta, koska hän on dragin lisäksi työskennellyt lastenkulttuurin parissa.
Kun Huuska palasi New Yorkista, hän teki monta vuotta lastenteatteria Kankaanpäässä.
Nykyisin hän – tai oikeammin Cristal Snow – on myös Penni Pähkinäsydän -aiheisia kirjoja julkaissut lastenkirjailija.
Huuska sanoo, että häntä ei ole kritisoitu siitä, että hän on kirjoittanut lastenkirjoja drag-hahmona. Hän käy myös esimerkiksi kouluvierailuilla Cristal Snow’na.
Saa hän kuitenkin viestejä, joissa kysytään ”miksi haluat olla lähellä lapsia” tai ”miksi pitää mennä niissä tamineissa lasten luo”.
”Tuntuu niin absurdilta, että multa kysytään tällaista asiaa.”
Huuska sanoo kirjoittavansa satukirjoja erilaisuudesta, lasten tunneälystä ja siitä, miten prosessoida tunteita. Siitä, mitä hän itse olisi halunnut tietää ja kuulla ollessaan lapsi.
”Että on ok tuntea surua, vihaa ja kateutta.”
Huuskalle juuri nyt suuren yleisön silmissä ajankohtaisinta on rooli ensimmäisessä maailmanlaajuisesti ensi-iltansa Netflixissä saavassa suomalaissarjassa Dance Brothers.
Hän tuntee roolinsa dragiksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin mies pukeutuneena naiseksi. Huuska kertoo näyttelevänsä sarjassa ”hyvin toksista miestä”.
”Vaikka se on näyttelemistä, minusta se tuntuu drag kingiltä. Se on niin äärimmäinen tulkinta sukupuolesta.”