Tommi Melender: Aurum. Romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta Suomesta. WSOY 2023. 441 s.
Tommi Melenderin (s. 1968) kuudennen romaanin ironinen alaotsikko pistää miettimään, millaisessa Suomessa oikeasti elämme. Pitkään julkaissut kaunokirjailija kulkee uusien romaanihenkilöidensä mukana vuosisadan mittaisen ajanjakson eli koko 1900-luvun. Hän sepittää Usvasalmen värikkään suvun, kuljettaa heitä sotaan ja rauhaan ja antaa heille kosolti jälkikasvua.
Lapsista polvi paranee. Yhdestä suvun vesasta tulee ammattilaisjääkiekkoilija, toisesta juristi, kolmannesta näytelmäkirjailija. Yksi sortuu huumeisiin, mutta nousee lopulta ylös enonsa askeettisten oppien inspiroimana.
Kaikille vääjäämättä koittava kuolema on joillekin Usvasalmeista irvokas kokemus, toisille rauhallisempi. Yksi suvun äideistä kuolee nuorena liikenneonnettomuudessa. Yksi miehistä löytyy kuolleena merenrannan ruovikosta.
Aurum potestas est, kulta on valtaa. Suvun nuori jäsen, kirjailija Uuku Usvasalmi, kirjoittaa suvun tarinoista kirjan ja valitsee nimeksi juuri Aurumin. Tositarinat hän ammentaa Siiri-mummulta, 102-vuotiaalta matriarkalta. ”Aurumin” on määrä olla vastakirja Uukun sedän Paavo Usvasalmen teokselle, jossa setä nostaa runebergiläisessä hengessä sukulaismiehiään Olavia ja Perttiä kunnolla jalustalle.
Romaanin loppusanoissa kirjailija toteaa, että Aurum on erilainen kuin hänen aikaisemmat romaaninsa: eräänlainen koe, jossa hän laittaa suuren joukon Olavi ja Pertti Usvasalmen kirjoittamia tekstejä tehosekoittimeen ja painaa käynnistysnappia.
”Suhteeni heihin on samanlainen kuin Uuku Usvasalmen suhde vaarinsa ja isovaarinsa eli sekoitus rakkautta ja vihaa, ihailua ja kapinaa, arvonantoa ja kritiikkiä.” (s. 439)
Olavi ja Pertti Usvasalmen vaiheet sisältävät todellisia kohtauksia monen suomalaisen mieskirjailijan elämästä. Historiallisten tapauskuvausten päälle on heitetty kosolti muunneltua totuutta. Näkökulma on pakosti miehinen. Kansallisromanttisten hengenviljelijöiden vaikutus tuntuu edelleen, vaikka heistä on jo aika jättänyt.
Melenderin tiedon intressi on samantyyppinen kuin Marcel Proustilla klassikossa Kadonnutta aikaa etsimässä: löytää mennyt aika uudestaan ja sellaisenaan. Suomalaiskirjailija onnistuu löytämään kiintoisia makrotason kiintopisteitä lähihistoriasta yhden suvun jäsenten kautta. Olkoonkin, että heihin piirtyy jonkin verran karikatyyrimäisiä piirteitä.
Espoolaissyntyinen ja Vantaalla asuva Tommi Melender on julkaissut runoja, romaaneja ja esseitä. Ensimmäinen runokokoelma Tässäoloa ja unta ilmestyi 1989, esikoisromaani Kunnian mies 2007 ja ensimmäinen esseekokoelma Kuka nauttii eniten 2010. Romaani Ranskalainen ystävä (2009) oli Finlandia-ehdokas.
Aurumissa esiintyy muuten kolme Melenderiä romaanihenkilöinä. Kaikki ovat puhtaasti kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, ”sadistisia paskoja koko perhe” (s. 27). Itseironian musta kukka!