Idea Tristan ja Isolde -oopperasta syntyi vuonna 1854, kun säveltäjä Richard Wagner luki Gottfried Strassburgilaisen 1200-luvulla kertoman traagisen tarinan. Toisena innoittajana olivat Arthur Schopenhauerin kirjoitukset seksuaalisesta halusta ja kuolemasta. Taustalla vaikutti säveltäjän oman elämän tilanne. Wagner oli rakastunut naimisissa olevaan naiseen Mathilde Wesendonckiin. Mathilde toimi säveltäjän muusana Wagnerin kuvatessa yliluonnolliset mittasuhteet saavaa eroottista rakkautta.
Wagner keskeytti Ring (Nibelungen sormus) -tetralogian säveltämisen ja alkoi työstää vuonna 1856 Tristania, joka valmistui kolme vuotta myöhemmin ja sai kantaesityksensä vuonna 1865. Duuri- mollisävellajien (tonaalinen) rajoja rikkova Tristan on tärkeä askel, kun siirryttiin kohti atonaalisia moderneja oopperoita.
Kahdeksanjäseninen yhtye, työnimenä Cornwallin kapteenit soitti parvella keskellä, urkujen edessä ja kapellimestari Tarmo Peltokoski johti esitystä parven reunassa soittajien edessä. Laulajien yhteistyö toimi erinomaisesti, vaikka heidät sijoitettiin käytännön syistä myös Kustaa Aadolfin kirkon urkuparvelle, kumpaankin reunaan.
Pääpari, Jyrki Anttila, tenori (Tristan) ja Hannakaisa Nyrönen, sopraano (Isolde), lauloi lähes poikkeuksetta parven eri puolilla. Kesti tovin, ennen kuin eläytyminen oopperaan onnistui, kirkkaassa päivänvalossa.
Ensimmäisen näytöksen loppupuolella Tristanin ja Isolden duetossa ”Kuinka sydämemme yhteen lyövätkään” ja miessolisteista koostuvan Cornwallin kukkojen toivottaessa Kuningas Marken (basso Mika Kares) tervetulleeksi eläköön huudoilla, musiikki vei mennessään ja ulkoiset puitteet unohtuivat.
Ensimmäinen näytös oli sopraanojen Nyrönen ja mezzosopraano Tuija Knihtilä juhlaa. Was wähnst du Arge? (mitä tarkoitat 3. kohtaus) -aariassa Knihtilän mezzo soi vahvana.
Toisessa näytöksessä tenori Jyrki Anttila näytti leijonankyntensä. Nyrösen ja Anttilan kiihkeä vuoropuhelu ja kummankin aariat kipunoivat.
Sampo Haapaniemen (Petollinen hoviherra Melot) baritoni puhutteli voimakkain äänenpainoin herraansa kuningas Markea. Mika Kareksen (kuningas Marke) sisääntulo oli vaikuttava. Basson muhkeus täytti koko kirkon.
Kolmannessa näytöksessä hehkuivat miesäänet. Samuli Takkulan (Kurwenal Tristanin kumppani) baritonin napakat kiinniotot, Tuomas Miettolan tenori (paimen ja merimies) laulullinen sulavuus ja Henri Jussilan, basso (perämies) soivat innostuneen iskevästi.
Wagnerin päättymätön melodia ilmestyi hienostuneesti Ilpo Laspaksen urkusatsista. Soitinyhtye istui tyylikkäästi kokonaisuuteen, jouset ja harppu herkkävireisinä ja 3. näytöksen Päivi Kärkäksen englannintorvisoolo häikäisi.
Tristan ja Isolde. Richard Wagnerin ooppera 14. 4. Kustaa Aadolfin kirkossa. Rooleissa Jyrki Anttila (Tristan), Hannakaisa Nyrönen (Isolde) ja Mika Kares (Cornwallin kuningas Marke). Mieskuoro Cornwallin kukot. Soitinyhtye Cornwallin kapteenit, kapellimestari ja orkesterin soitinnus Tarmo Peltokoski. Ilpo Laspas, urut ja urkuadaptio. Eurajoki Bel Canto -festivaali 2023.