Dokumentti
Kaarle XVI Kustaa, ohjaus Karin af Klintberg, 99 min, S. ★★★★
Virheet saa poisleikattua, kuningas sanoo elokuvassa Kaarle XVI Kustaa.
Tietysti hän toivoisi niin. Samaan aikaan dokumentintekijät yrittävät löytää edes pieniä säröjä Ruotsin kuninkaasta.
Dokumentaristi Karin af Klintbergin kasvoille leviää ilo, kun kuningas pelästyy kansalaisia kesälinnassaan ja loikkii metsäreitille. Vihdoin edes jotain elämää.
On rankkaa olla kansakunnan symboli, kuningas sanoo. Se välittyy jäykistä nykykohtauksista ja tyhjäkatseisista arkistokuvista. Hän on roolissa, jota hän ei olisi halunnut, ainakaan vielä parikymppisenä.
Eräs tietokirjailija epäili aikoinaan hallitsijan älykkyyttä. Kuningas ei muista koko tapausta. Lukihäiriöstään hän ei halua keskustella. Isän kuolemastakin vain vähän.
”Ei meidän perheessämme puhuttu”, hän sanoo ja nauraa.
Päähenkilön pukahtamattomuus ei ole umpikuja elokuvantekijöille. Ratkaisuja on kaksi.
Ensinnäkin af Klintberg yrittää rikkoa muodollisuutta rasittavalla puheensorinalla. Toisekseen kuvallisesti keskitytään pieniin eleisiin, jotka kertovat valtiaan ontosta asemasta tarkemmin kuin hän voisi sanoa.
Vaasalaissyntyinen elokuvaaja Pia Lehto vie katsojan kuninkaan silmiin. Henkivartioston tarkistuskierroksella kamera kiertää linnaa hermostuneiden palvelijoiden ohi. Nähdään myös henkilökunnan rentoutuneet nuuskan huuleenlaitot, kun pomo on astunut tarpeeksi monen oven taakse.
Tv-journalismista ja dokumenteistaan palkitulla af Klintbergillä kesti kaksi vuotta saada kuningas harvinaisiin haastatteluihin. Tämä suostui vastentahtoisesti. Ruotsin valokuvatuin mies ei pidä siitä, että häntä kuvataan.
Onkin ihan viisasta laittaa kuningas tuijottelemaan merelle, puutarhaan tai Tukholmaan. Päälle ohjaaja kertoo näkemyksiään hahmosta, jota hän ei edes oleta koskaan ymmärtävänsä.
Särmää etsitään muodosta, ihan onnistuneesti. Tiukka basso särisee Katharina Nuttallin sävellyksissä. Välillä musiikki huokailee kuin muinaiset äänet.
Arkistomateriaalissa af Klintberg keskittyy oleellisiin kuviin, ei kattavaan elämäkertaan. Lapset jätetään ulos, lukuun ottamatta kruununprinsessa Victorian pohdintaa isänsä tulevasta kuolinpäivästä.
Jos haluaa tarkan kampauksen Kaarle Kustaan elämästä, kannattaa katsoa HBO:n tuore dokumenttisarja Kuninkaan kahdet kasvot, jossa sentään uskalletaan puhua esimerkiksi kuningasperheen natsisympatioista.
Hovin pillin tahtiin tehty Kaarle XVI Kustaa ei ole tiukka monarkin kritiikki. Ohjaaja haastaa kuningasta vain yhdestä juhlimisskandaalista. Vaivaantuneisuus paljastaa lähinnä, että totuutta omasta elämästä ei voi sanoa ääneen.
Mitäänsanomattomuuden voi nähdä tyylikeinona. Kaikki dokumentissa huutaa: mitä järkeä tässä järjestelmässä on?
Käsikirjoitus Karin af Klintberg, Amalie Westerlin Tjellesen, tuottajat Stina Gardell, Petra Måhl, musiikki Katharina Nuttall, elokuvaus Pia Lehto.
Ohjaaja Karin af Klintberg yrittää rikkoa muodollisuutta rasittavalla puheensorinalla.