Draama
Zátopek, ohjaus David Ondříček, 131 min, K12 ★★★
Brittielokuva Tulivaunut näytti tietä vuonna 1981, miten kansallishurmoksellista juoksua kannattaa kuvata. Sinnikkäät miehet pinkovat eteenpäin hidastetuissa kuvissa ja kansa hurraa.
Tällainen ylevä juoksu on urheiluelokuvan orgasmi, jota pitää säännöstellä suvantojaksoilla.
Juoksu kulkee, mutta draamaosuudet hidastavat tsekkidraama Zátopekiä, joka yrittää tehdä Tulivaunut hyväntuulisesti.
Elokuvaa juoksijasuuruus Emil Zátopekista (1922–2000) valmisteltiin vuositolkulla.
Vuonna 2021 ensi-illan saanut epookki teki katsojaennätyksiä kotimaassaan. Se kahmi elokuva-alan Leijona-palkintoja. Televisioesityskin keräsi viidesosan kansasta.
Kotimaa ei riitä, koska tarkoitus on selvästi juosta Tšekkoslovakia maailmankartalle. Englantia puhutaan runsaasti oman kielen rinnalla. Kehyskertomuksessa australialainen Ron Clarke (James Frecheville) saapuu oppimaan juoksemisen psykologiaa mestarilta. Tukan määrästä voi päätellä, koska hypätään Zátopekin nuoruuteen.
Ääniraitaa hallitsevat maan ratina ja toiveikas musiikki. Juoksukohtaukset yllyttävät kannustamaan sympaattista päähenkilöä.
Vuosikausia rooliin valmistaunut Václav Neužil tekee juoksut fyysisen koomikon letkeydellä. On virkistävää, että elokuvassa urheilu on hauskaa, ei taistelua. Suurimmat ongelmat syntyvät parisuhteessa olympiavoittajavaimon Dana Zátopková (Martha Issová) kanssa. Seksitöntä suhdetta vatvotaan turhan tarkasti.
Elokuva yrittää tasapainotella hehkutuksen ja ripityksen välimaastossa. Zátopekin toimintaa kommunistihallinnolle käsitellään useasti, mutta ilmeisesti pieni kritiikki ei ole ollut riittävää kaikille tšekeille.
Ohjaaja David Ondříček onnistuu välittämään epookissaan Tšekkoslovakian arkisuuden. Kaljaa kuluu. Huippukohdissa ulkomailla – Meksikossa, Lontoossa ja Helsingissä – näkyvät kuitenkin budjetin rajoitukset. Tšekissä ja Slovakiassa kuvatut kohtaukset maistuvat studiolle ja tietokonegrafiikalle.
Tšekkielokuvista ei Suomen valkokankailla ole esitetty kuin satunnaisia festivaalimenestyksiä kuten brutaali Kirjava lintu (2019).
Nyt tuloon syynä on tietysti aiheen erityissuhde Suomeen. ”Satupekka” nousi kansansuosioon kolmella kullallaan Helsingin olympialaisissa.
Malmin lentokenttä vilahtaa. Samoin Olympiastadion vanhassa muodossaan. Taustalla kuuluu suomalaista puhetta: ”Kiitos, moi, moi.” Suomen erottaa oikeastaan muista maista naku-uinti ja koivumetsä.
Lippurahoille saa vastineeksi ripauksen kansallismieltä. Kuullaan selostajan (Erkki Mervaala) hehkutusta suomeksi ja Zátopekin kiitospuhe Paavo Nurmelle. Katsoja on valitettavasti tässä vaiheessa tainnutettu liian monella juoksuorgasmilla.
Käsikirjoittajat David Ondříček, Alice Nellis, Jan P. Muchow, pääosissa Václav Neuzil, Martha Issová, James Frecheville.
Oikaisu 14.4.2023 kello 15.07: Zátopek ei juossut Tšekkiä maailmankartalle, vaan Tšekkoslovakian.
”Satupekka” nousi Suomessa suosioon voitettuaan Helsingin olympialaisissa kolme kultaa.