Pasi Heikura on ehtinyt tehdä monenlaista, mutta enimmät työnsä radiossa. Alivaltiosihteeri-hupailua tuli kaikkiaan 1233 jaksoa. Tällä viikolla tuli Aristoteleen kantapää -ohjelman 738. jakso.
Suosittu Alivaltiosihteeri ammensi huumoria virallisuudesta. Siksi tuntuu sopivalta, että Heikura tietää täsmälleen ohjelmien määrät.
Mutta ennen radio-ohjelmaa oli bändi, jonka Heikura ja Jyrki Liikka aloittivat vuonna 1981. Aluksi se oli vihaista postpunkia. Vähän myöhemmin mukaan tulivat Satu Kurvinen ja Simo Frangén. Vuonna 1990 Kurvisen tilalle tuli Matti Toivonen.
Bändin nimi oli ensin Ankara, mutta kun saman niminen turkkilaista musiikkia soittava yhtye vaati vaihtamaan, se muutettiin Alivaltiosihteeriksi vuonna 1984.
”Olin ujo, mutta silti oli hirveä into esiintymään. Emme osanneet olla lavalla rentoja, joten päätimme kokeilla jäykkyyttä ja puimme puvut päälle. Ensimmäinen sellainen keikka oli mahtava, kun voin olla lavalla oma itseni”, Heikura muistelee.
Heikura teki suurimman osan Alivaltiosihteerin biiseistä, mikä olikin hänelle olennainen kiinnostuksen kohde. Hän soitti myös kitaraa. Liikka soitti rumpuja ja Frangén bassoa. Kurvinen lauloi.
Tavallisen latteat ”onko hyvä meininki”-välispiikit vaihtuivat ylemäisiin kuulutuksiin: Seuraavaksi kuulette sen ja sen biisin. Niistä alkoi kehittyä sketsimäisiä esityksiä.
Frangénin kanssa Heikura alkoi myös tehdä huumorijuttuja Pahkasika-lehteen ja radioon. Kun Ylen Radio Mafia ehdotti ohjelmaa, Liikka otettiin mukaan tekemään sitä. Heikura sanoo, että Alivaltiosihteeri-ohjelmaa kolmikko kirjoitti tasa-arvoisesti lause lauseelta.
”Bändin keikoilla ei toistettu radiosketsejä eikä radiossa bändin välipuheita. Tärkeää oli myös, mitä Alivaltiosihteeri ei tehnyt. Emme menneet riman ali, ja radiossa käsiteltiin todellisia asioita”, Heikura painottaa.
Alivaltiosihteeri-bändi myös levytti. Televisioon syntyi erikoisohjelmia. Radiosketseistä ilmestyi useita kirjoja. Kaikkiaan Alivaltiosihteeri oli yksi suomalaisen komiikan laajimpia ilmentymiä.
Alivaltiosihteeri on poistunut radioaalloilta, mutta kokonaan sitä ei ole haudattu. Ryhmän uusi kirja Paluu virallisuuteen ilmestyy ensi syksynä. ”Käsikirjoituksia on 46 mappia”, Pasi Heikura kertoo.
Koko homman juuret vedetään usein tamperelaiseen opiskelijamaailmaan. Heikura alkoi opiskella sosiologiaa vuonna 1982 ja valmistuikin lopulta 2002. Heikura sanoo kuitenkin, että Alivaltiosihteeri kumpusi ulkopuolisuudesta.
”Tavallinen opiskelijaelämä oli meistä tylsää. Pahkasika-porukka oli meitä vanhempaa emmekä tunteneet kuuluvamme siihen. Musiikkipiireissäkin olimme ulkopuolisia, kun teimme aika erilaista musiikkia. Sananmuunnos- ja palindromihuumorimmekin oli valtavirtaa vastaan, ei kaksimielistä.”
Yksi huumorin sivupolku oli Kuoliaaksinaurattajat-sarjakuva, jota Heikura ja Frangén tekivät rocklehti Rumbaan 25 vuotta. Heikura piirsi sanaleikkeihin perustuvat stripit, joista julkaistiin kolme kokoelmaa.
”Soittamisen ja kirjoittamisen ohella tykkäsin jo skidinä piirtämisestä. Kuoliaaksinaurattajat ei kelvannut Pahkasikaan, koska se oli liian huonosti piirretty. Sen sijaan Rumban päätoimittaja Rami Kuusinen jätti perinnöksi linjauksen, että sarjaa julkaistaan niin kauan kuin haluamme tehdä sitä.”
Lopulta Heikura ja Frangén lopettivat sarjakuvan vuonna 2009, kun Rumban linja alkoi tuntua vieraalta.
Alivaltiosihteeri-bändi lopetti tiiviin keikkailun jo 1990-luvun puolivälissä. Nuoruuden palo lavoille alkoi hiipua.
”Bänditouhu oli enimmäkseen bussissa istumista. Kymmenessä vuodessa se alkoi olla jo nähty. Nykyään keikka silloin tällöin tuntuu taas virkistävältä.”
Alivaltiosihteeri-ohjelma jatkui radiossa vuoteen 2017, jolloin Yle lakkautti sen. Vuodesta 2006 lähtien Heikura on tehnyt Aristoteleen kantapäätä, hiuksia halkovaa pilkunviilausohjelmaa, kuten Yle sitä mainostaa.
Heikuran koko uran tuotanto perustuu pitkäksi sanalliseen ilotteluun, joten lienee luontevaa, että hänen toinen suurtyönsä käsittelee kieltä. Aristoteleen kantapään taustalla oli kaksi kirjaa suomenkielen sanonnoista. Aluksi ohjelman tekeminen kielestä oli Heikurasta hankalaa.
”Sitten keksin tehdä ohjelman siitä, kuinka ufoja kohdanneet keskustelevat avaruusotuksien kanssa. Tajusin, että kieli on mukana kaikessa ihmisten toiminnassa, joten voin tehdä ohjelmaa mistä tahansa.”
Aristoteleen kantapää on astetta tai paria vakavampaa asiaa kuin Alivaltiosihteeri. Se on myös Heikuralle nyt läheinen työ. Ja siitä hänet on palkittu pariin kertaan.
”Hölmöily on hauskaa mutta niin on oivaltaminenkin! Aristoteleen kantapäässä hauskuus ei ole itsetarkoitus. Sen vieraita varten olen joutunut opettelemaan teitittelyn taidonkin.”
Alivaltiosihteeriäkään ei ole kokonaan haudattu. Ensi syksynä ilmestyy 25. kirja Paluu virallisuuteen. Sitä tekee taas yhdessä kolmikko Heikura, Frangén ja Liikka.
”Kirjaan tulee yksi luku uusia hupailuja ja loput ennen julkaisemattomia radiohassutteluja. Käsikirjoituksia on 46 mappia. Kukin meistä seuloo parhaat höpsötykset 15 mapillisesta.”
Alivaltiosihteerin virallisuuden perinteeseen sopii, että kaikki on arkistoitu ja mappien tarkka määrä tiedossa.
Kuka?
Pasi Heikura
Syntyi 1963 Karviassa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto 2002.
Vuodesta 1983 lehtijuttuja ja kolumneja muun muassa Rumbaan, Aviisiin, Aamulehteen, Kouvolan Sanomiin, Imageen.
Soittanut kitaraa muun muassa bändeissä Alivaltiosihteeri (1984–1995), Jahnukaiset (1995–), Viewmasters (1999–), Nyrok Dolls (2004–), Goldrust (2005–).
Tärkeimmät radio-ohjelmat: Alivaltiosihteeri (1990–2017), Aristoteleen kantapää (2006–).
Alivaltiosihteeri on julkaissut neljä lp:tä (1987–1992)) ja 24 kirjaa (1996–2017) sekä useita tv-ohjelmia (1992–1999).
Julkaissut Simo Frangénin kanssa kolme sarjakuvakirjaa (1992–2001) ja kolme palindromikirjaa (1991–2019).
Julkaissut muun muassa kaksi kirjaa suomenkielen latteuksista (2003–2004) ja kaksi Aristoteleen kantapää -ohjelman pohjalta (2009–2013).
Mm. Koura-palkinto parhaasta radio-ohjelmasta (2007), Bonnierin journalistipalkinto (2009), Valtion tiedonjulkistamispalkinto (2014), Alfred Kordelinin säätiön kulttuuripalkinto (2019).
Täyttää 60 vuotta perjantaina 14. huhtikuuta.