Pori
Jos Jouko Turkka eläisi ja puhuisi Tampereen murteen sijasta napakkaa Poria, hän olisi Mika Rätön kaksoisolento. Kun Rättö puhuu kotonaan Porissa videoneuvotteluna tehtävää haastattelua, hän muistuttaa innostuneesti saarnaavaa, palavakatseista Turkkaa.
”Nietzschellä oli ajatus: kaikki filosofia on tietyn ikäkauden filosofiaa. Se on hieno havainto. Voimme siis tehdä läpi elämän saman teoksen eri ikäisinä – ja siinä on aina eri näkökulma. Nuoruudessa on tietty räjähtävyys, vanhempana taas harkitsevuutta, jopa ehkä tiettyä rauhaa.”
Rättö täyttää keskiviikkona 50 vuotta. Harkitsevuutta ja rauhaa on saattanut tulla lisää hänen tekemisiinsä, mutta energiaa riittää yhä.
Muusikkona, kirjailijana, kuvataiteilijana, näyttelijänä, näytelmäkirjailijana, lavastajana ja elokuvantekijänä ansioitunut Rättö valmistelee parhaillaan uutta romaania sekä seitsemän eri kokoonpanon kanssa äänitteitä, joista yksi on toinen yhteislevytys hänen Circle-yhtyeensä ja englantilaisen folk-muusikon Richard Dawsonin kanssa.
IKÄÄNTYMINEN näkyy siinä, että taiteilija Rättö on ottanut käyttöön useampia työtapoja.
Rumpujen hakkaamista hän kuvailee ”fyysiseksi, heittäytymistä vaativaksi” ilmaisumuodoksi. Se oli hänelle luontevaa jo varhain, parikymppisenä taideopiskelijana ja bändimuusikkona.
”Kun olimme nuoria kaverini Lehtisalon Jussin kanssa, pyysimme viikonlopuksi auton lainaan. Sitten ajoimme mökille. Siellä sitten rynkytettiin parin päivän aikana levy valmiiksi. Mitä tapahtui ja missä kohtaa? Emme olleet itsekään varmoja. Mutta jotain aina tapahtui. Se oli räjähtävän spontaania.”
Muusikkona, kirjailijana, kuvataiteilijana, näyttelijänä, näytelmäkirjailijana, lavastajana ja elokuvantekijänä ansioitunut Rättö valmistelee parhaillaan uutta romaania sekä äänitteitä seitsemän eri kokoonpanon kanssa.
Kirjan kirjoittaminen on puolestaan hidas rakennusprojekti. Sen aikana Rättö uppoutuu päivä toisensa jälkeen tuottamaan tekstiä koneen ääressä jopa kahdeksaksi tunniksi, omien sanojensa mukaan kuin ”kuin virkamies”.
”Kirjoittamisessa on pakko olla jonkinlaista logiikkaa mukana. Se on taas heijastunut muuhun tekemiseen: kun nykyisin sanoittaa biisejä, miettii, pitäisikö siinä olla joku päämäärä, mihin tekstillä pyrkii. Nuoruudessa tekeminen oli enemmän pyörremyrskymäistä”, hän kuvailee.
”Enää ei tarvitse rynkyttää. Enää ei tarvitse hyppiä pää edellä. Nyt voi keskittyä vaikka kertomaan olennaisen asian, kaivamaan pienen kultajyvän esille. Elämä on rikas kokemus, jos ei jämähdä toteuttamaan popparifilosofiaa, joka edellyttää sitä, että on ikuisesti parikymppinen. Tässä vaiheessa kannattaa ajatella kuin viisikymppinen. Löytää aivan uudet kiinnostuksen kohteet.”
Sellainen oli löytynyt kuulemma äskettäin Viron-matkalta. Säveltäjä Arvo Pärtille omistetussa keskuksessa Rättö oli ihastellut, kuinka Pärt oli kohtuullisen kokeneena löytänyt oman hartaan, pysähtyneen tyyliinsä.
PARIKYMPPISENÄ Rättö itse aloitti toisen ammatillisen koulutuksensa. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka ei vieläkään sano pitäneensä koulun penkillä istumisesta.
Peruskoulun jälkeen Rättö meni Porissa ammattikouluun ja valmistui sähköpuolelta automatiikka-asentajaksi. Tekemättä päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä hän pyrki ja pääsi suoraan armeijasta Kankaanpään taidekouluun, jossa vierähtivät seuraavat vuodet.
”Kankaanpään taidekoulun ansioksi on sanottava se, että siellä tunsin olevani kotona, omien joukossa. Menin sinne vähän pää pyörällä, ja vastaan tuli monenlaista baskeripäätä. Ei siinä mitään, tarkovskit pyörimään ja keskustelut käyntiin!”
Mika Rätön teoksia oli esillä Poriginal-galleriassa keväällä 2022. Kuvassa ote Kioton salamurhaaja -teoksesta vuodelta 2022.
Seuraukset ovat olleet monipuolisia. Rättö on jopa ohjannut elokuvan Samurai Rauni Reposaarelainen, jonka pääosan hän myös itse näytteli. Siihen, että Rättö on jakanut luovuutensa toimintaan monen eri taidemuodon parissa, hän sai mallin enoltaan.
”Markus Majaluoma oli ja on kuvataiteilija, mutta näin, että hän myös kirjoitti ja teki animaatioita. Jo lapsena pääsin myös soittamaan rumpuja, kun hän jammaili bluesia. Esimerkki oli selkeä: kaikenlaista voi tehdä.”
Monipuolisuus ei Rätön mielestä ole historiallisesti katsottuna mikään ihme.
”Tiedemiehethän ne aikanaan sekoittelivat tärpättejä ja maaleja sekä maalasivat, veistivät ja tekivät kaikkea. On modernin ajan ilmiö, että erikoistutaan äärimmäisyyksiin saakka. Siinä on heikkoutensa, että ihmiset ymmärtävät laajasta kuvasta yhä vähemmän.”
Mika Rättö näytteli itse pääosan ohjaamassaan Samurai Rauni Reposaarelainen -elokuvassa.
TAIDE on Rätölle ”luomisen leikkiä” ja ”kommunikaatioita”. Hänen mielestään taiteen tekeminen on luontevaa, käyttää sitten ilmaisemiseen mitä tahansa taidemuotoa.
”Kaikkihan on kulttuuria”, hän sanoo ja luettelee pitkään eri taidemuotoja ja urheilulajeja.
Luksustako? Kokeeko Rättö olleensa taiteilijana muiden elätti?
”Sen jätän muiden arvioitavaksi”, hän naurahtaa.
”Puheet kulttuurista luksuksena ovat sivistymättömyyttä. Lehtisalon Jussi siteerasi tuossa äsken kahvilla Churchilliä: ’Minkä puolesta taistelemme, jos emme kulttuurimme?’”
Kuka?
Mika Rättö
Syntyi 1973 Porissa.
Opiskeli Satakunnan ammattikoulussa 1989–1992 sähköasentajaksi ja Kankaanpään taidekoulussa 1993–1996 kuvataiteilijaksi.
Useita yksityisnäyttelyitä kuvataiteilijana, mukana useissa ryhmänäyttelyissä.
Levyttänyt muun muassa kokoonpanoissa: Circle, Kuusumun profeetta, Rättö ja Lehtisalo, Eleonoora Rosenholm sekä Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo.
Kirjoittanut Teatteri Modernille Kanuunalle viisi näytelmää.
Kirjoittanut neljä kirjaa, joista uusin romaani Totuus (2022)
Ohjannut elokuvan Samurai Rauni Reposaarelainen (2016).
Asuu Porissa. Avoliitossa.
Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 5. huhtikuuta.
