Kaja Kunnas, Marjo Näkki: Itämeren turvatarkastus. Kun sodan uhka palasi. Gummerus 2023. 252 sivua.
Rutinoidut kirjoittajat Kaja Kunnas ja Marjo Näkki julkaisivat muutama vuosi sitten teoksen Suomenlahden suhdekirja. Uudet vaaran vuodet. Nyt he ovat tuoreessa kirjassaan ottaneet käsittelyyn koko Itämeren alueen. Kirjoittajat ovat yhdeksän rantavaltion tuntijoita ja niissä eri tavoin toimineita. Heidän henkilökohtaiset kokemuksensa antavat oman sävynsä koko kirjalle. Painopiste on viimeaikaisissa tapahtumissa, mutta tekstiä ryydittävät myös historian tosiasiat keskiaikaa myöten.
Virolainen Kaja Kunnas on kirjoittanut Baltian maita, Puolaa ja Saksaa koskevat osiot, suomalainen ja Suomen tiedotusvälineistä tunnettu Marjo Näkki muut.
Viroa käsitellään teoksessa moniulotteisesti ja asiantuntevasti. Viro liittyi muiden Baltian maiden tapaan Natoon ja Euroopan Unioniin vuonna 2004. Se kuului niihin harvoihin Naton jäsenmaihin, jotka jo 2010-luvun alussa käyttivät 2 prosenttia bkt:sta puolustukseen. Nuoremmasta upseerikunnasta monet koulutettiin Suomessa. Viron saavutukset digitaaliteknologian aloilla tunnetaan – niinpä sen kyberpuolustuskin on korkealla tasolla.
Latviaa hyvin tunteva Kaja Kunnas rakentaa sitä koskevan tekstinsä paljolti tapaamansa neuvostoaikaisen ydinohjustukikohdan eläkeläismajurin tuntemuksiin. Tämä oli jäänyt monen muun lailla Latviaan Neuvostoliiton hajottua. Maassa onkin edelleenkin suuri venäjänkielinen vähemmistö, latviaa kotikielenään puhuu niukka 60 prosentin enemmistö 2,8 miljoonasta asukkaasta. Venäjänkielisillä oli kauan oma Harmonian keskus -niminen puolue, mutta se on menettänyt kannatuksensa.
Liettua palautti ensimmäisenä Baltian maana itsenäisyytensä 11.3.1990. Se tuli myöhemmin tunnetuksi muun muassa sinne suuntautuvien hybridioperaatioiden torjujana. Kaja Kunnas elävöittää tekstiä nuoren liettualaisen rajavartijan kokemuksilla.
Onnistuneesti Kaja Kunnas tiivistää: "Keskiaikaisen Euroopan suurvalta on nyt puristuksissa kahden epäystävällisen valtion, Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin välissä." Liettuaa yhdistää liittolaisvaltio Puolaan vain noin 100 kilometrin pituinen raja, jota sanotaan Suwalkin käytäväksi. Käytävä on Venäjälle ainoa maayhteys Kaliningradiin. Liettuan puolella käytävää vartioivat Saksan johtamat Naton monikansalliset joukot, Puolan puolella joukkoja johtaa Yhdysvallat.
Kaja Kunnas pohtii eri näkökulmista Puolan sotilaallisia mahdollisuuksia. Puola on valmistautunut ottamaan lisää vastuuta Itämeren alueen turvallisuudesta myös rajojensa ulkopuolella. Se aloitti sotilaallisen avun antamisen naapurimaalleen Ukrainalle jo ennen Venäjän hyökkäystä. Kaja Kunnaksen mielestä "väkiluvultaan liki Ukrainan kokoinen 38-miljoonainen Puola on nousemassa Yhdysvaltain tuella alueelliseksi suurvallaksi".
Saksa-osion nimeksi on annettu "Hitaasti kääntyvä jättiläinen". Saksan turvallisuuspoliittiset liikkeet ovat tunnetusti olleet jähmeitä. Erityistä huomiota kirjassa saavat Nord Stream -kaasuputket.
Päähuomio kiinnitetään Ukrainaan. Liittokansleri Olaf Scholz sanoi parlamentin erityisistunnossa 27.2.2022; "24. helmikuuta merkitsee aikakauden muutosta maanosamme historiassa."
Kaja Kunnas on Saksasta kirjoittaessaan tukeutunut nuoreen hampurilaissyntyiseen turvallisuuspolitiikan tutkijaan, jonka anti on mielenkiintoista.
Tanska-osiossa Marjo Näkki taustoittaa ytimekkäästi käänteet, jotka ovat olleet Tanskalle ominaisia Itämeren turvallisuustilanteen muuttuessa. Bornholm on ollut polttopisteessä Nord Streaminkin takia. Tanska, joka aiemmin on luottanut vain Natoon ja Yhdysvaltoihin, on valmis myös eurooppalaiseen turvallisuusyhteistyöhön.
Hyvää voi myös sanoa Marjo Näkin olennaiseen pitäytyen kirjoittamista Ruotsi-, Suomi- ja Venäjä-osioista. Sujuvasti kirjoitettua, asiapitoista ja muutenkin onnistunutta kirjaa voi empimättä suositella turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneille lukijapiireille ja muillekin.