Joel Haahtela: Yö Whistlerin maalauksessa. Pienoisromaani. Otava 2023. 175 s.
Joel Haahtelan (s. 1972) kolmannentoista romaanin Yö Whistlerin maalauksessa vaatimattomat sivut kätkevät taakseen melkoisen historiakaaren, monipuolista ihmiskuvausta ja kaunishenkisen kehyskertomuksen.
Päähenkilö on eläkkeellä oleva Kansalliskirjaston mieskirjastonhoitaja, joka matkustaa Englantiin tavatakseen venäläisen perhoskerääjän nimeltä Sergei. Kahdeksankymppinen venäläisemigrantti on monenlaista kokenut maailman kiertäjä. Hänen talonsa on täynnä perhosia.
Suomalainen kirjastonhoitaja suunnittelee tekevänsä ennen kuolemaansa perinteisellä kuparipainatustekniikalla perhoskuvia. Perhosia katsellessaan mies ymmärtää tutkivansa täydellisyyttä, luonnon täydellistä symmetriaa. Luonnon rinnalla ihminen on niin monella tavalla vajavainen.
Sergein kautta minäkertojalle aukeaa venäläisen juutalaisperheen värikäs ja synkkä historia, joka kattaa koko 1900-luvun. Mikrohistoriaan mahtuu Venäjän vallankumoushyrinää, juutalaisten vainoa, keskitysleirikokemuksia, sotien traumoja ja mielisairaalajaksoja.
Minäkertojallekin mielisairaala on tuttu paikka. Hän on aikoinaan ollut hoidossa Kellokosken sairaalassa. Kertoja muistelee nostalgisena Saaraa, jonka tapasi nuorena Kellokoskella ja useamman kerran myöhemminkin.
Haahtelan romaani koostuu pitkälti päähenkilön ja Sergein välisistä keskusteluista, joita kirjalliset ja filosofiset pohdiskelut täydentävät. Tarina kulkee sujuvasti, kieli on nerokasta, ja monenlaista tietoa sataa lukijan syliin.
Uutuuden nimi viittaa englantilaiseen taiteilijaan James McNeill Whistleriin (1834–1903), jonka maalaukset yöllisestä Lontoosta eivät saaneet osakseen kovin suurta myötätuntoa aikalaisilta. Kyseessä on se sama Whistler, jonka kuuluisin maalaus Whistlerin äiti (1871) esiintyy brittikomediassa Bean – äärimmäinen katastrofielokuva (1997).
Whistlerin kuuluisa yömaalaus löytyy paraatipaikalta myös Sergein kotoa. Maalauksen ääreen kertoja pysähtyy kerran jos toisenkin ja syö samalla isännän tekemiä kalkkunavoileipiä.
Romaanin keskeisin miljöö on Venäjä, vaikka siellä ei käydä kuin muistoissa. Sergei pitää kertojalle monta oppituntia venäläisyyden ytimestä ja venäläisen ihmisen eri puolista.
Kirjailijan edelliset romaanit Adèlen kysymys (2019), Hengittämisen taito (2020) ja Jaakobin portaat (2022) käsittelivät uskontoa ja filosofiaa. Perhoset ovat olleet kirjailijalle tärkeä aihe aikaisemminkin, nimittäin romaanissa Perhoskerääjä (2006).