Okko Pöyliö: Lassi 26.3. saakka. Galleria 3h+k, Yrjönkatu 4, Pori, avoinna ke-pe 11–17, la-su 12–16.
Kun grafiitin ja saven seoksesta valmistettua sauvaa painetaan ja liikutellaan paperia vasten, tarttuu paperiin harmaita hiukkasia. Käden ja katseen osaavana yhteistyönä näistä hiukkasista voi syntyä vanha kunnon lyijykynäpiirros, ja piirroksista nykytaidenäyttely.
Okko Pöyliön (s. 1989) ripustus täyttää Galleria 3h+k:n kekseliäästi ja kaikista aiemmista siellä nähdyistä näyttelyistä poiketen. Lyijykynällä toteutettu sarja kaartuu tilassa synnyttäen elokuvan kaltaisen vaikutelman kuvien rullaavasta liikkeestä. On kuin hidas animaatio pyörisi karusellissa. Taiteilija itse nimittää näitä sarjallisia henkilökuviaan Novelleiksi.
Okko Pöyliö kertoo viimeistelleensä Lassi-teoksen työskennellessään taiteilijaresidenssissä Ateenassa.
Nyt esillä olevan novellin pääosassa on Lassi, ilmeisen tavallinen, alle kouluikäinen lapsi. Lassi on päätynyt jonkun hieman vieraamman aikuisen hoiviin ja yrittää luoda tähän yhteyttä. Hän esittelee korvattoman kissan, mutta ei saa aikaan toivomaansa reaktiota. “Kuule, olet vähän tylsä”, Lassi päättelee. Sitten hän näyttää jotakin muuta, ja homma alkaa vähitellen toimia. Lopulta äiti tulee juuri, kun alkoi olla kivaa.
Piirrokset havainnoivat Lassia, hämmästellen pienen ihmisen ilmeitä, asentoja ja lauseita, ikään kuin tämä lapsenhoitaja ei olisi lapsia ennen nähnytkään. Kuvakulma alkaa yläviistosta, laskeutuu Lassin silmien tasalle ja alkaa eron lähestyessä jälleen kohota.
Lassi tapittaa silmiin ja puhuttelee katsojaa. En kuitenkaan koe, että hän puhuttelisi juuri minua henkilökohtaisesti, vaan ennemminkin minä katson häntä piirtäjän ja aikuisen silmin. Elokuvassa tällaista tarinan hahmon silmin nähtyä näkymää kutsutaan subjektiiviseksi kuvaksi. Katsojana pääsen piirtäjän pään sisään, todistamaan hänen kokemustaan.
Taitava kynä taltioi kysyviä kasvoja mutta peittää ympäristön. Syntyy vaikutelma muistojen välähdyksistä, jopa kaipauksesta. Lassi on kirjaimellisesti piirtynyt piirtäjän sydämeen. Lopussa lapsi kävelee käsi äitinsä kädessä Ateenan kivisille kujille.
Katunäkymä jättää äidin näkymättömiin. Efekti korostaa sitä, miten Lassi elää muistoissa ja putkahtaa mieleen vaikkapa satunnaisesta lapsesta vieraassa suurkaupungissa. Lassista tulee kaikki lapset. Pieni ihminen on loputtoman ihmeellinen olento – ja lyijykynä on loputtoman hurmaava väline.