Viola virtuosa. Pori Sinfonietta 9.3. Promenadisalissa: Kapellimestari Tibor Bogányi. Solisti Hiyoli Togawa, alttoviulu.
Kertaheitolla tuli kumotuksi väite, että alttoviulu soolosoittimena on vain viulun ”pikkuveli”, tai kokonsa puolesta isoveli. Ettei sillä muka karheamman, hiukan nasaalin äänensä vuoksi saavuttaisi jousisoittimien kuningattaren, viulun solistista loistokkuutta. Orkesterissa alttoviulu on ollut ”väliääni”, kunnes klassiselta kaudelta alkaen alttoviulu on päässyt merkitykseltään tärkeään asemaan esimerkiksi jousikvartetin jäsenenä.
Pori Sinfoniettan Viola virtuosa -konsertissa kuultiin lumoavaa alttoviulun soittoa. Saksalaisen, juuriltaan japanilais-australialaisen Hiyoli Togawan esitys Bohuslav Martinun Rhapsody - konsertto alttoviululle ja orkesterille vei kuulijan heti Martinun ilmaisultaan säästeliään sävelkielen imuun. Viulun kantavassa äänessä oli taikaa.
Martinun soitinnus toteutui erinomaisesti. Sooloviulu erottui koko ajan päällimmäisenä ja säveltäjän keskitetty ilmaisu tiivistyi välillä melkeinpä piinaavaksi Tibor Bogányin johtamana.
Tiiviys ja keskitetty kiteytys hiukan hellitti toisen osan orkesterialkusoitossa, jonka koin luonnon kuvaukseksi. Kolmeen, hidas-nopea-hidas, jakautuva toinen osa sai eloa rytmimotiivista ja orkesterin karheista sahauksista, välillä pikkurummun tahdittamana kruununa mietiskelevät ja virtuoosisuuteen etenevät soolokadenssit.
Konsertin toisessa Bohuslav Martinun teoksessa Toccata e due Canzoni solistisen piano-osuuden esitti Palmgren-konservatorion pianonsoiton lehtori Karla Suvanto. Suvannon runsassointiset motiivit synnyttivät rehevää vuoropuhelua, niin mehevien Pori Sinfoniettan jousien kuin Jukka-Pekka Lehdon piccolon ja muiden puupuhaltajien kanssa. Toiseen ”lauluun” Canzone nro 2 sisältyi tyytyväistä hyrinää ja menoa ja meininkiä.
Thierry Huillet’n Preludiossa oli svengiä, minkä saivat aikaan muun muassa kontrabassot ja viulujen sormien napsutukset. Kahdella käyrätorvella oli todellakin mahdollista saada vaikutelma vaskisoinnista. (Samassa konsertissa kuullussa konsertossa soitti toki vaskissa neljä käyrätorvea ja trumpetit.) Teos muuntui pistemäisen minimalistiseksi kasvaen loppua kohti sotajoukon marssiksi.
Claude Debussyn Faunin iltapäivässä impressionistisen, niin ikään lumoavan huilusoolon esitti Erica Nygård Bengi Canatanin taivaallisen harppustemman yllä. Teoksen alkupuolella ainoan kerran Pori Sinfonietta kaipasi lisää jousisoittajia.