Mozartin aarioita ja suomalaisia lauluja. Nicholas Söderlund, basso ja Kari Vuola, urut 5. 3. Keski-Porin kirkon iltamusiikkisarja 5. 2. - 2. 4.
Keski-Porin kirkon kevään iltamusiikkisarjassa kuultiin basso-urkuduoa. Basso Nicholas Söderlund säväytti heti aluksi aarioilla Mozartin Taikahuilu-oopperasta.
Yhdellä tasolla Taikahuilu on koominen ooppera (opera buffa), joka satumaisen valoisana ja ilakoivana pysähdyttää kuulijan toisessa näytöksessä, kun ylipappi Sarastron aarioiden vuoro tulee.
Nicholas Söderlund tunnusteli aluksi ohimenevän hetken tärkeimmän partnerinsa Keski-Porin kirkon, kaikuisuutta laululle. Tuota pikaa oli katedraaliakustiikka hallussa niin laulajalla kuin duon toisella puoliskolla, porilaislähtöisellä urkurilla, Kari Vuolalla.
Sarastron ääniala Taikahuilussa ulottuu matalimmalle kuin missään muussa Mozartin bassoroolissa Ryöstö Seraljista -oopperan Osminin bassoa lukuun ottamatta.
Matalan rekisterin syvyyksiin mentiin O Isis und Osiris -aariassa. In diesen heil’gen Hallen aiheutti kylmiä väreitä erityisesti toisessa ”säkeistössä”, kun ääni taipui aina vaan matalimpiin sfääreihin.
Toivo Kuulan hengellisissä lauluissa On Herran templiin tulla ja Kun maan ja mantereen Nicholas Söderlundin korkea rekisteri hehkui täydessä loistossaan. Duon saumaton yhteistyö koki huipennuksensa jälkimmäisen laulun kolmannessa säkeistössä.
Afroamerikkalaisissa spirituaaleissa Nicholas Söderlundin harras ja surumielinen laulu maustui kirpeän koskettavaksi Arne Dorumsgaardin pelkistetyissä sovituksissa. Kari Vuola toi esiin paikoitellen riitasointuisen satsin (Were You there) ja Swing low sweet Chariot -laulun jyskyttävät soinnut.
Konsertin ohjelma oli perinteinen. Nicholas Söderlund on kantaesittänyt suomalaista laulumusiikkia. Siihen suuntaan ollaan menossa, että konserttiohjelmissa on pari numeroa uutta musiikkia. Ihmisäänellä on ilmaisussa rajattomat mahdollisuudet.
Särmää konserttiin toi Kari Vuolan sooloista Max Regerin Johdanto ja passacaglia d-molli. Johdanto oli jylyä alusta asti. Teoksen edetessä Vuola soitti jalkiolla arvoituksellisesti, mikä vaihtui hempeydeksi ennen veret seisauttavaa loppunousua. Tuli selväksi, että Vuola tuntee Keski-Porin kirkon urkuaarteen. Satsin äänet erottuivat selkeinä. Urkuri Juhani Romppanen toimi avustajana äänikertojen vaihtamisessa.
Charles-Marie Widorin suosittu Toccata viidennestä urkusinfoniasta sai komean tykittävän tulkinnan.
Erkki Melartinin sävelmät Isä meidän ja Rauhan rukous sekä Jean Sibeliuksen Herran siunaus päättivät konsertin arvokkaasti.