Inspiroiva marimba. Murat Cem Orhan, kapellimestari, Alexej Gerassimez, marimba. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 2.3.
Pori
Ferit Tüzünin sävellyksen Esintiler alun marssimainen poljento käynnisti torstai-illan konsertin Promenadisalissa. Rytmikkäällä teoksella haettiin ilmeisesti temaattista siltaa konsertin lopussa kuultuun Beethovenin seitsemänteen sinfoniaan, jossa rytmiikka määrittelee vahvasti kokonaisuutta.
Tüzünin teos tuntui kevyeltä musiikilta. Pohjoismaisittain ajatellen saattoi kuvitella itsensä vaikkapa rekiretkelle.
En ihmettele sitä, että Ney Rosauron marimbakonsertto on noussut omassa lajissaan klassikoksi. Teoksen kokonaisrakenteessa on löydetty yleismusiikillista vaikuttavuutta. Neljässä osassa on tarpeeksi vaihtelevuutta suhteessa toisiinsa, ja halpahintaisuuden vaikutelma on onnistuttu välttämään. Rytmikkyyttä on tietysti tässäkin teoksessa.
Marimbasolisti Alexej Gerassimezin jokainen ele sai kuulijan nauliutumaan hänen tulkintansa vietäväksi. Heti ensimmäisen osan alun kontrastoivien aiheiden käsittelyssä hän osoitti hallitsevansa suvereenisti marimban dynamiikan monta tasoa, ja soitto tuntui taipuvan loistavaan sävykkyyteen.
Toisen osan alussa urkupisteen päälle rakentui valittava melodia, ja hiukan myöhemmin Gerassimez kävi vuoropuhelua konserttimestari Johanna Ilvesmäen kanssa. Tunnelmallisessa osassa vaikutelma oli kuin malletit olisivat vähitellen muunnelleet keskiaikaista hymniä.
Kolmannessa osassa oli vauhtia. Gerassimez vangitsi mielenkiinnon liikkuvissa kuvioinneissa. Despedida-osaan tultaessa saattoi todeta, että kuultiin aivan varmasti yhtä tämän konserton merkittävistä tulkeista. Gerassimezin energinen ote ihastutti, ja hän halusi esittää myös ylimääräisen numeron. Yleisö oli haltioissaan.
Vaativa kuulija voisi odottaa Beethovenin seitsemännessä sinfoniassa hienostuneempiakin balansointeja, mutta Beethovenin aiheita kelpasi kuunnella. Soittajina oli omistautuneita ja osaavia muusikoita.