Toni Hautamäki: Naked Dada ja Henri Airo: Yritys laskea välinpitämättömyyttä 7.3. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11–18.
Dadaan ja välinpitämättömyyteen viittaavien otsikoiden tasolla Poriginal-gallerian näyttelyiden voi jotenkin kuvitella liittyvän yhteen. Kokemuksena yhdistelmä osoittautuu kiusalliseksi.
Henri Airon (s. 1996) teokset käsittelevät poissaoloa. Vahvasti dokumentaarinen tilateos koostuu teknisistä tavoista kuvata törkeän rattijuopumuksen seurauksia. Kukaan paikalla olleista ei kertonut, mitä tapahtui.
Taiteilijan sisar kuoli, eikä hänet tappanut autonkuljettaja muista mitään. Vihasta vapisten tutkin poliisin tutkintaraportteja ja yliajosta tehtyjä tietokonemallinnoksia. Valokuvissa näkyy rikospaikka, sekä viitteitä siitä, miten läheiset yhä kantavat muistoa vainajasta.
Teos vertaa viranomaisten työtä taiteeseen, kun ammattilaiset omilla teknologioillaan kuvaavat tapahtunutta. Joku on erikoistunut tekemään kuvasarjoja siitä, millaisia iskuja ihmiskehoon kohdistuu sen mukaan, missä kohtaa suojatietä uhri on törmäyshetkellä kävellyt.
Gallerian ilma on raskaana kaikesta järkyttävästä, mikä jätetään näyttämättä: hälytysajoneuvoja, humalaista kuskia, omaisten epätoivoa, hautajaisia, loputonta kaipausta. Poissaolevista tunteista muodostuu valtava näkymätön monumentti kylmien tosiasioiden keskelle.
Henri Airo: Unanswered Questions, 2023, osa tilateoksesta.
Kela (supports), 2023, ja muita öljyvärimaalauksia Toni Hautamäen Naked Dada -näyttelystä.
Toni Hautamäen (s. 1977) teoksissa yhdistyvät kolmen maailman ideat. Värikkäistä perusmuodoista rakentuvia öljyvärimaalauksia innoittaa Josef Albers (1888–1976), joka pureutui värien ominaisuuksien ja koettujen värihavaintojen eroihin.
Toisaalta tyyli viittaa alhaisen pikseliresoluution aikakausille, kun bittigrafiikat muodostuivat isoista kuva-alkioista. Kulmikkaista värimaalauksista muodostuu ajankohtaisia sanoja ja iskulauseita, jotka nousevat havaintoina hallitseviksi. Zero content – nolla sisältöä julistaa ensimmäinen teos, vetäen mattoa muidenkin sanojen alta.
Pyrkimys tyhjentää tekstit merkityksistä ja palauttaa huomio visuaaliseen estetiikkaan ei omissa havainnoissani toteudu. Katse etsii kirjaimia, ja kun ne löytyvät, maalaukset tuntuvat lähinnä naureskelevan maailmanparantajien banderollien viesteille.
Kahden näyttelyn yhteys tuo näkyviin Albersin värioppeihin verrattavan ilmiön. Lienee ainakin jossain määrin alakerran tunnejäristyksen seurausta, että yläkerran teokset näyttävät kovin huolettomilta.