Erkki Salomaa: Dialogi – Kuvia meistä 5.3. saakka. P-galleria, Yrjönkatu 3, Pori, avoinna ke-pe 14–18, la-su 12–16.
Gunnar Berndtsonin (1854–1895) öljyvärimaalauksessa Taiteentuntijoita Louvressa kolme keikaroivasti pukeutunutta miestä katsoo tarkkaavaisesti neljännen pyllistellessä nenä kiinni soikeassa teoksessa. Serlachius-museon kokoelmiin ja Suomen taidehistorian helmiin kuuluva maalaus hurmaa kiiltävien kankaiden taidokkaalla kuvauksella sekä eloisalla tilannekomiikalla.
Berndtsonin taltioima hetki tulee mieleen P-galleriassa Erkki Salomaan (s. 1947) valokuvanäyttelyssä, jonka keskeisenä aiheena ovat juurikin miesoletetut taideteosten äärellä. Toki muutama lapsikin taidetta hämmästelee, mutta naiset ja taide eivät näissä kuvissa juurikaan kohtaa. Toisin kuin Berndtsonilla, Salomaan teoksissa paljon huomiota saa myös tarkastelun kohteena oleva taideteos.
Valokuvissa näkyy nykytaidetta tunnetuista kotimaisista ja kansainvälisistä näyttelypaikoista. Teosten kiinnostavuus syntyy, jos on syntyäkseen, alkuperäisen teoksen ja sen äärelle saapuneen ihmisen välisestä jännitteestä. Tältä osin ripustuksesta löytyy karsinnan varaa.
Säkenöintiä saadaan, kun ihminen muistuttaa kohtaamaansa teosta, kun ruskeaan pukeutunut yksinäinen hahmo sivuuttaa Riku Riipan (s. 1974) apean veistoksen tai katsoja asettuu peilikuvaksi Kimmo Kaivannon (1932–2012) kalsaripiirrokselle. Tällöin kuviin tarttuu Berndtsonin maalauksen tapaan jotain vilpitöntä taidesuhteesta, mieheydestä ja visuaalisen hetken herkullisuudesta.
Gallerioissa ja taidemuseoissa noudatetaan sekä kirjoitettuja että kirjoittamattomia käytösnormeja. Mietteliäs, taiteesta keskusteleva tai teosta kohti kumartuva mies ilmaisee sivistynyttä tilanteen hallintaa.
Muistan heidän vastakohtansa teinivuosilta: poikakaverin, joka ei sietänyt näyttelyssä hortoilua, eikä varsinkaan pysähtymistä teosten äärelle, vaan koki kaiken suunnattoman vaivaannuttavana. Taidenäyttely onkin oiva paikka testata uusia ihmissuhteita.
Toisenlainen näkökulma avautuu kuvista, joissa nähdään näyttelyvalvojia. He eivät uppoudu teoksiin vaan odottavat väsyneinä ajan kulumista. Taideaarteiden ja yleisöjen turvallisuuden valvonta on pienipalkkaista ja puuduttavaa. Samaan aikaan taulusta tuijottaa taiteilijan omakuva, muistuttaen tomerana taidemaailman sisäisistä hierarkioista.