Elokuvaohjaaja Seppo Huunonen on kuollut 83-vuotiaana. Huunonen oli lauantaina vieraana Helsingin elokuvateatteri Orionissa, jossa esitettiin hänen menestyselokuvansa Lampaansyöjät (1972). Hän tuupertui lavalla yleisökysymysten ja ohjaaja Anssi Mänttärin tekemän haastattelun aikana.
Mänttäri vahvistaa asian.
”Seppo oli selkeästi mielissään, että oli tällainen tilaisuus järjestetty. En ollut tavannut häntä noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Yleisökysymyksiäkin tuli haastattelumme jälkeen niin monta, että ajattelin seuraavan olevan viimeisen, kun seuraava näytös oli pian alkamassa”, Mänttäri kertoo.
Sillä hetkellä Huunonen kaatui yllättäen tuoliltaan.
”Vain viimeiseen kysymykseen hän ei ehtinyt vastata.”
Elvytys aloitettiin heti ja pian paikalle saapui myös ambulanssi.
”Lähdin elvytyksen aikana pois tieltä, koska ammattilaiset olivat asialla. Myöhemmin sain vahvistuksen Sepon kuolemasta Orionin kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajalta Jouko Aaltoselta ja toisesta lähteestä”, Mänttäri kertoo.
Kuolinuutinen on traaginen, mutta Mänttäri huomauttaa, että 83-vuotias ohjaaja lähti saappaat jalassa ja viimeiset minuutit olivat ilmeisen onnelliset.
Tavoittimme myös yleisökysymyksiä tehneen silminnäkijän, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
”Se oli dramaattisuudessaan kaunis taiteilijan lähtö suorilta jaloilta”, silminnäkijä kertoo.
Huunonen syntyi Viipurissa 19. huhtikuuta 1939. Filmihullu nuori halusi ensin kuvanveistäjäksi ja osallistui design-piirien toimintaan ja Seattlen maailmannäyttelyn Suomen-osaston kokoamiseen 1960-luvun alussa.
Ura vei kuitenkin suomalaisten elokuvatuotantojen assistentiksi, mainoselokuvien tekijäksi ja lopulta elokuvaohjaajaksi. Suurin menestys oli Veikko Huovisen Lampaansyöjät-romaaniin perustuva esikoiselokuva vuonna 1972. Elokuva keräsi yli 340 000 katsojaa. Menestyksen sinetöi television viihdeohjelmistakin tutuksi tullut pääpari Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki.
”Viimeisessä keskustelussa Seppo ei nähnyt Lampaansyöjiä pelkkänä komediana, jossa kaksi tv-suosikkia vetää päärooleja. Sepon omissa aivoituksissa oli paljon muutakin vieraantumisesta ja sen hetkisen nykyihmisen suhtautumisesta elämään”, Mänttäri kertoo.
”Oli mukava asia, että Seppo sai puhua oman näkemyksensä työstä selkeästi vastaanottavaiselle yleisölle.”
Seuraava elokuva Karvat (1974) tyrmistytti monet. Elokuva perustuu väljästi Lionel Whiten jännitysromaaniin Kohti perikatoa, jonka pohjalta tehtiin myös Jean-Luc Godardin elokuva Hullu Pierrot.
Karvat kiellettiin alle 18-vuotiailta ja keräsi yli 60 000 katsojaa, mikä oli odotuksiin nähden floppi. Huunonen kertoi myöhemmin halunneensa mennä elokuvassa ”pitkälle hulluuteen, todellisuudesta vieraantumiseen ja kosmiseen yksinäisyyteen”.
”Seppo oli aika mukava työkaveri, vaikka aina ei pysynyt ihan mukana hänen taiteellisissa päämäärissään”, Karvat-elokuvan tuotantopäällikkönä ja apulaisohjaajana toiminut Mänttäri kertoo.
”Ei se minuun uponnut”, hän myöntää Karvat-elokuvasta.
Samaa mieltä olivat niin yleisö kuin kriitikot, mutta erikoisuudessaan elokuvasta on tullut omanlaisensa kulttiklassikko.
”Karvat on tönkösti näytelty päätön jännäri, joka hakee tukea vuoroin erotiikasta, surrealismista ja komiikasta. Dialogi, tunnelma ja tapahtumat ovat jatkuvasti oudossa epäsuhdassa. Selkein asia on Paroni Paakkunaisen avantgardisesti svengaava musiikki”, arvioi Tuomo Yrttiaho Helsingin Sanomissa, kun elokuva sai vuonna 2017 vihdoin ensiesityksensä televisiossa.
Huunonen yritti toistaa Lampaansyöjien menestyksen tv-tähtien ja komiikan keinoin Piilopirtti-elokuvassa (1978) ja elokuva keräsikin yli 230 000 katsojaa.
”Kaluttu luu”, tuomitsi HS:n Mikael Fränti. ”Huunosen ja Pertti Reposen käsikirjoitus on uskomattoman köyhä, ja vielä härskin maskuliininen.”
Huunoselle itselleen nämä kolme näytelmäelokuvaa olivat trilogia minuuden kehityskriisistä.
”Tosikoille niistä kolmesta ei ole tarkoitettu mikään, ne ovat narrin peilejä”, hän selitti myöhemmin Film-o-holicin laajassa haastattelussa.
Huunonen suunnitteli vielä useita elokuvia, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet. Hän toimi yhtenä ohjaajana yhteistyössä esimerkiksi Paavo Liskin kanssa Kalevalan laajassa näytelmädramatisoinnissa, jota esitettiin Nurmeksessa Bomban talon ympäristössä kolmena kesänä 1980-luvulla.
Ohjaajauransa jälkeen Huunonen toimi esimerkiksi lavastajana, valosuunnittelijana, Kalevalaisen Kulttuurin Liiton puheenjohtajana ja karjalaisuuden tutkijana sekä ”mytologi-runonlaulajana”.
Huunoselle ominaista omaperäistä lennokkuutta löytyi myös Uuden laulun Kalevala -kirjaprojektin toteuttamisessa vuonna 2004.
Huunosen kuolemasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
Seppo Huunosen Lampaansyöjät-elokuvan pääosissa olivat Heikki Kinnunen (vas.) ja Leo Lastumäki.