Pianot julistettiin jo lähes ongelmajätteeksi, mutta verstaassa hoivataan kalliita valioyksilöitä

Pianoverstaalla peruskorjataan arvoflyygeleitä, jotka säilyttävät arvonsa vuosikymmenien ajan. Kaikenkattava peruskorjaus maksaa tuhansia euroja.

Pianonvirittäjä Juha Huotari intonoi Kallion kirkon Yamaha-flyygeliä F-musiikin piano­verstaalla Vantaalla. Intonoinnissa pianon äänien sävy ja tasaisuus optimoidaan esimerkiksi vaikuttamalla vasarahuovan elastisuuteen. Se tapahtuu pistelemällä huopaa työkalulla jossa on neuloja.

15.2. 16:10

Pianonvirittäjä Juha Huotarilla on selkeä viesti. Hänen mukaansa otsikot pianon kuolemasta ja pianojen muuttumisesta kaatopaikoille loppusijoitettavaksi ongelmajätteeksi ovat vahvasti liioiteltuja.

”Se koskee alun perinkin huonolaatuisia pianoja, neuvostoliittolaisia ja muita itäblokin tuotteita. Ne olisivat joutaneet jo uutena kaatopaikalle. Nyt kun ne ovat 40–50-vuotiaita, niillä ei enää oikein ole käyttöarvoa, ne joutavat mennäkin. Mutta laadukkailla soittimilla tilanne ei ole niin dramaattinen, että niistä pitäisi päästä eroon”, Huotari sanoo.

Pianon kuolemasta on viime aikoina puhuttu paljon. Moneen perheeseen on aikoinaan hankittu piano lasten soittotuntien vuoksi, ja soitin on lasten kasvaessa ja harrastuksen hiipuessa jäänyt vähemmälle käytölle. Kierrätysryhmissä näkyy välillä ilmoituksia, joissa vanhoja pianoja tarjotaan ilmaiseksi, jos vain joku hakee soittimen pois.

Suomen Kuvalehden artikkelissa viime lokakuussa seurattiin erään perheen yritystä myydä perinnöksi saatu Hellas-piano nettikirpputorilla muutaman kympin hintaan. Myynnin tahmeuden suurimmaksi syyksi osoittautui 1970-luvun lopulla valmistetun pianon tammiviilutettu ulkonäkö, sillä itse soitin oli laadukas. Sellaisia Suomessa valmistetut Hellas- ja Fazer-pianot tapaavat olla, vahvistaa Juha Huotari.

”Niitä ei ole mennyt kaatopaikalle. Kollegani Mika Kivi on kerännyt tuohon seinälle pianoista otettuja palasia, joista näkyy merkki. Ne ovat niistä pianoista, jotka ovat menneet roskalavalle, eikä siinä ole yhtään Hellasta tai Fazeria”, Huotari sanoo.

Pianon kunnostuksessa tarvittavia työkaluja.

Huotarin osoittama seinä on F-musiikin pianoverstaalla Vantaanportissa, jossa Huotari työskentelee. Verstas on täynnä kiiltävänmustia, jylhiä flyygeleitä eri vuosikymmeniltä, noin tusinan verran kaikkiaan. Jotkin niistä ovat juuri peruskorjattuja ja jotkin odottamassa vuoroaan.

Vanhin flyygeleistä – tummanruskea – on arviolta 1800-luvun puolivälistä, uusimmat noin parikymmentä vuotta vanhoja.

Nämä ovat arvokkaita laatusoittimia eri valmistajilta, eikä näitä uhkaa kaatopaikkareissu, päinvastoin: flyygelien omistajat satsaavat vanhojen soittimiensa peruskorjaukseen tuhansia euroja.

Juha Huotarin mukaan flyygelin peruskorjaus maksaa soittimen lähtökunnosta riippuen 8 000–15 000 euroa ja työ kestää kahdesta kolmeen kuukauteen. Työtunteja yhden flyygelin korjaukseen kuluu tyypillisesti 100–150.

Korjauksen hinta kuulostaa hurjalta, mutta soitin ei ole halpa alun perinkään. Laadukas flyygeli maksaa uutena vähintään 20 000 euroa, mutta konserttikäyttöön sopivat soittimet noin 60 000 euroa tai huomattavasti enemmän. Täyspitkän konsertti-Steinwayn tai -Bösendorferin hinnat ovat jo molemmin puolin 200 000:ta euroa. Pianoverstaalle on koottu soittimia siis yhteensä useiden satojentuhansien eurojen arvosta.

Pienempiä kunnostusoperaatioita varten tyypillisesti tilataan pianonvirittäjä paikan päälle – eli silloin liikkuu ihminen, ei piano.

Vaativiin peruskorjauksiin erikoistuneita tekijöitä ei ole kovin paljon ja siksi pianoverstaskin on niin täynnä, että soitinten välistä mahtuu juuri ja juuri kulkemaan.

Pianonvirittäjä Juha Huotari kunnostaa Helsingin seurakuntayhtymän flyygeliä.

Vasaroiden varret saattavat ajan myötä vääntyä väärään asentoon. Huollon yhteydessä virittäjä voi suoristaa varsia lämmön avulla.

Yksi pianoverstaan lähes valmiiksi peruskorjatuista pianoista on Kallion kirkon Yamaha C7 -flyygeli, lähes täyspitkä konserttiflyygeli, joka siirtyy pian takaisin kirkkosaliin. Vieressä vuoroaan odottaa Tuomiokirkon kryptan nykyhinnoilla 100 000 euron arvoinen Steinway-flyygeli.

Nämä kaksi flyygeliä ovat Helsingin seurakuntayhtymän omistamia. Yhteensä seurakuntayhtymä omistaa 53 flyygeliä, joiden kaikkien kunto on juuri kartoitettu, kertoo yhtymän musiikkiasiantuntija, kanttori Jukka Ahokas. Kartoituksen perusteella pianoja on alettu kunnostaa, ja tehtävää riittää, hän kertoo, sillä monet seurakunnan flyygeleistä ovat vuosien varrella päässeet kehnoon kuntoon.

”Kirkkolain mukaan seurakunnan soittimet ovat kanttorin vastuulla. Mutta koska kanttorit ovat yleensä urkureita, laulajia ja kuoronjohtajia ja hyvin harvat ovat pianisteja, pianot saattavat mennä vähitellen huonoon kuntoon ilman, että sitä havaitaan”, sanoo Ahokas, kanttori itsekin.

Ahokas kertoo, että Helsingin seurakuntayhtymän 53 flyygelistä reilu kymmenen on sellaisessa kunnossa, että ne tarvitsevat laajan peruskorjauksen. Suurin osa selviää onneksi kevyemmillä toimenpiteillä.

15 000 euron peruskorjaus on kallis, mutta tulee silti halvemmaksi kuin uuden flyygelin ostaminen. Peruskorjauksessa uusitaan kaikki pianon kuluvat ja vanhentuvat osat, ja sen jälkeen piano pysyy kunnossa vuosikymmenien ajan, kunhan siitä pidetään säännöllisesti huolta pienemmillä huoltotoimenpiteillä.

Jarkko Mäki korjaa 1960-luvun Steinwayta.

Vantaanportin pianoverstaassa kuuluu vasaroiden pauketta ja muita työn ääniä. Pianonvirittäjä Jarkko Mäki työstää 1960-luvun Steinwayta, joka kuuluu Kokkolan seurakuntayhtymälle. Vasarakoneisto on irrotettu ja Mäki asentaa parhaillaan flyygeliin uusia kieliä.

Steinwayn valurautaisen kehyksen alla näkyy juuri korjattu, tiheästä sitkakuusesta valmistettu kaikupohja. Kaikupohja saattaa vuosien varrella kärsiä ja alkaa rakoilla ilmankosteuden vaihteluista, mutta korjaamalla siitä saa uuden veroisen, Juha Huotari kertoo.

Jarkko Mäki asentaa vuonna 1962 valmistettuun Steinway-flyygeliin uusia kieliä.

Vieressä on tšekkoslovakialainen Petrof-flyygeli, joka sekin on vielä ilman kieliä ja on juuri saanut kaikupohjaansa tuoreita paikkoja. Juha Huotari kopauttaa nyrkillään kaikupohjaa, joka kumahtaa muhkeasti. Kaikupohja on pianon äänentuoton kannalta kriittinen osa: se vahvistaa kielten resonoimalla tuottaman äänen ja on olennaisesti synnyttämässä pianon sointiväriä ja -voimakkuutta.

Kaikupohjakorjauksen ja koko kielityksen uusimisen lisäksi peruskorjauksessa uusitaan tyypillisesti koneiston liikkuvat osat, kuten vasarasarja varsineen sekä koskettimiston, sammuttajakoneiston ja pedaalimekanismien kuluvat osat, Juha Huotari kertoo. ”Sen jälkeen soitin rakennetaan näiltä osin uudelleen, säädetään, viritetään ja sävytetään ääni ihanteelliseksi.”

Kanttori Jukka Ahokas sanoo, että esimerkiksi Herttoniemen kirkon Steinwaysta pitää vaihtaa kaikki pehmeät osat, siis huopa ja verka, homeitiöiden vuoksi: Herttoniemen kirkko jouduttiin sulkemaan vuonna 2019 vakavien sisäilmaongelmien vuoksi.

Tšekkoslovakiassa valmistetun Petrof-flyygelin kaikupohjassa on tuore paikka logon yläreunan kohdalla.

Flyygelit ovat tyypillisesti oppilaitosten, seurakuntien ja ammattilaisten soittimia. Harrastajat valitsevat yleensä halvemman pystypianon.

Niiden suosio on jopa kasvussa myyntilukujen perusteella, F-musiikin tuotepäällikkö Veijo Laine kertoo.

”Keskimääräinen myynnin kasvu on ollut tasaisesti 5–7 prosenttia vuodessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Korona aiheutti akustisen pianon suosiossa vielä lisäkysyntää, kun etätyöt, kotiharrastukset ja kotien remontoinnit lisääntyivät.”

Myyntilukujen valossa myöskään Laine ei siis usko pianon kuolemaan, mutta on samaa mieltä kuin Juha Huotari, mitä tulee joidenkin vanhojen pianojen loppusijoitusongelmiin.

”Minulla on itsellänikin semmoinen piano, jota olen vihannut koko elämäni. Se johtuu juuri siitä, että joitakin niitä merkkejä, joita ennen myytiin, ei voi verrata laadukkaampiin soittimiin, jotka vanhanakin säilyttävät vaihtoarvonsa.”

F-musiikin tuotepäällikön Veijo Laineen mukaan koronavuodet lisäsivät pianojen kysyntää.

Laine kertoo, että piano-osastolla menee kaupaksi nykyteknologia: ”Suurin osa meidän myynneistämme akustisissa pianoissa on niin sanottuja hybridisoittimia, siis Silent-pianoja, joka on Yamahan kehittelemä formaatti.”

Hybridipiano on täysin normaali, muuttamaton akustinen piano, jossa lisäominaisuutena vasaroiden liike pystytään pysäyttämään ennen kuin vasara osuu kieleen, ja koskettimen liikkeen perusteella soitetaankin mallinnettu digitaalinen ääni vaikkapa soittajan kuulokkeisiin. Näin pianolla pystyy harjoittelemaan hiljaisesti, säilyttäen silti akustisen pianon koskettimien mekaanisen tuntuman, jonka aistiminen on soittajalle ensiarvoisen tärkeää.

Samalla tietysti piano saadaan toimimaan minkä tahansa modernin sähkösoittimen tavoin, eli sen voi liittää vaikka tietokoneeseen tai ipadiin. Veijo Laineen mukaan hybridipianojen osuus on tällä hetkellä jo lähes 60 prosenttia kaikista F-musiikissa myydyistä akustisista pianoista.

Myös käytettyjen pianojen kauppa on lähtenyt taas kasvuun hiljaisempien koronavuosien jälkeen, kertoo Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevan Pianokeskuksen liikkeenharjoittaja Arto Tuominen.

”Korona-aikana ainoastaan digipianojen kysyntä kasvoi, mutta sitten tuli komponenttipula, joten emme saaneet myytävää”, Tuominen kertoo. ”Muutenkin meidän myynnistämme noin 95 prosenttia on käytettyjä pianoja, ja se hiipui pandemian ajaksi.”

Käytettyjen myynti on nyt alkanut palata pandemiaa edeltäneelle tasolle, Tuominen kertoo. Hänen ei kuitenkaan ole aivan yhtä optimistinen pianomyynnin suhteen kuin F-Musiikin Veijo Laine.

”Väitän, että koko ala on loivassa luisussa, jos verrataan kymmenen vuoden takaiseen. Sellaisiin myynteihin ei enää päästä”, Arto Tuominen sanoo.

”Meidän etumme on tietenkin se, että uusien pianojen hinnat nousevat”, Tuominen jatkaa.

”Jos uusien hinnat nousevat, sitä helpommin asiakas kääntyy käytettyjen puoleen. Juuri äskettäin myimme uutta vastaavan käytetyn Yamaha-flyygelin alle kolmasosalla uuden hinnasta.”

Flyygelin vasarakoneisto.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut