Maj Lind -voittaja Piotr Pawlakin Schumann säteili Pori Sinfoniettan konsertissa

Kaksikymmentäneljävuotiaan Piotr Pawlakin soitto virtasi vapautuneen ilmavasti.

Piotr Pawlak esitti Pori Sinfoniettan solistina Robert Schumannin Pianokonserton.

10.2. 19:38

First Price Winner. Pori Sinfonietta 9. 2. Promenadisalissa. Kapellimestari Eugene Tzigane. Solisti Piotr Pawlak, piano.

Pori Sinfonietta aloittaa iskevästi akordilla kapellimestari Eugene Tziganen tahtipuikon lyönnistä Robert Schumannin Pianokonserton a-molli op. 54. Illan solisti Piotr Pawlak on yhtä räväkästi hengessä mukana. Nyt se tulee: ykkösvaihtoehto klassisten pianokonserttojen genressä, jonka aloittaa Saara Kempin lumoavan kaunis oboesoolo. Tämä sinetöi konserttovalinnan oikeaan osuneeksi. Suotta teosta ei ole kutsuttu kaikkein rakastetuimmaksi pianokonsertoksi.

Kaksikymmentäneljävuotiaan puolalaisen, viidennen kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun voittajan Piotr Pawlakin soitto virtaa vapautuneen ilmavasti. Musiikin kauneus kulminoituu jylhyyteen ja takaisin puhuttelevaan kauneuteen ensimmäisessä osassa. Kadenssissa Pawlak tavoittaa riemastuksen sävyjä. Trillit Pori Sinfoniettan hillityn arvokkaan teeman rinnalla jatkoivat hedelmällistä vuoropuhelua, joka oli leimallista koko konsertolle.

Toista osaa pohjustivat sellojen hivelevä teema, jota viulut välillä jatkoivat ja toisen teeman kevyet staccatot. Piotr Pawlakin kosketuksen laaja sävykirjo pääsi vivahteikkaasti esiin.

Finaalissa Pawlak osoitti päämäärätietoista virtuositeettia. Leikkisyys ja sankarillisuus vuorottelivat eloisasti niin solistilla kuin orkesterilla. Jos orkesterissa ilmeni pientä herpaantumista, niin täsmällisyydestään johtamisessa tunnettu Tzigane palautti muusikot ruotuun parilla ”piiskaavalla” tahtipuikon lyönnillä.

Viiden minuutin itävaltalaisen säveltäjän Kurt Schwertsikin (s. 1935) Schrumph-sinfonia soi yllättävän perinteisesti, vaikka tämä ”kutistettu” sinfonia on sävelletty vuonna 1999. Schwertsik pyrkii sävellystyössään vaihtoehtoiseen moderniin kulttuuriin ja suosii duuri-mollisävellajeja.

Osiin jaettu teos sai Pori Sinfoniettalta värikkään tulkinnan, välillä vitsikkäästi Satien ja poliittisena ulottuvuutena dadaismin hengessä.

Ludwig van Beethovenin Sinfoniassa nro 2 ei kuollutta kohtaa ollut. Eugene Tzigane piti langat tiukasti käsissään. Ensimmäisessä osassa puupuhaltimien pienet epäpuhtaudet korjaantuivat, ja jännite säilyi kiinteänä koko teoksen ajan niin hitaan osan sektioiden juhlavissa vastauksissa kuin Scherzon takaa-ajossa ja Finaalin iskevässä teemassa.

Lue lisää: Piotr Pawlak kertoi Maj Lind -kilpailun voiton muuttaneen elämänsä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut