Mikko Majander: Kylmän sodan ja ristiriitojen puolue. SDP:n historia 4. 1952-1957. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2022. 480 sivua.
Ansioitunut historiantutkija, dosentti Mikko Majander, on kirjoittanut Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) historian neljännen osan. Kirja vaiherikkaasta ajanjaksosta on ammattimiehen perusteellista työtä. Majander ei vain hallitse laajaa lähdekirjallisuutta ja arkistoaineistoa. Hänellä on myös aitoa tuntumaa ajan ihmisten ajatteluun ja mielipiteenmuodostukseen.
Vuosi 1952 oli Suomelle valoisa. Sotavuodet olivat jääneet taakse, sotakorvauksetkin tulivat maksetuiksi, Helsingin olympialaisten järjestäminen onnistui yli odotusten ja Armi Kuuselasta tuli Miss Universum. Ikääntyvällä presidentti Paasikivellä oli paljon arvovaltaa, hän huolehti ja murehti ulkopolitiikasta. Sosialidemokraatit ja Maalaisliitto hallitsivat sisäpolitiikkaa.
Urho Kekkonen oli pääministerinä, sosialidemokraattien johtavia nimiä olivat K.-A. Fagerholm, Väinö Leskinen ja Emil Skog. Jo vuonna 1907 Eduskuntaan valittu Väinö Tannerkin oli vielä mukana, vaikka hänen talousajattelunsa ei enää aina saanut vastakaikua omassa ryhmässäkään. Arvovaltaa hänelläkin oli yli puoluerajojen.
Vuosina 1953–54 pääministerinä oli Sakari Tuomioja (Edistyspuolue). Sosialidemokraatit olivat tällöin oppositiossa. Vuonna 1954 pääministerinä oli Ralf Törngren (RKP). Sitten Urho Kekkonen palasi pääministeriksi, punamultahallitus jatkoi. Kekkonen valittiin ankaran vallitaistelun jälkeen presidentiksi 15.2.1956 ja K.-A. Fagerholm muodosti vanhalle pohjalle uuden hallituksen.
Seuraavana vuonna SDP valitsi Väinö Tannerin puheenjohtajakseen. SDP:ssä jo kauan kuplineet erimielisyydet johtivat vähitellen puolueen hajoamiseen.
Ensi vuonna odotettavissa olevassa SDP:n historian viidennessä osassa saadaan tästä enemmänkin tietoa. Viides osa kattaa aikakauden vuodesta 1957 aina vuoteen 1975.