Ulvila
121 kilometriä Kokemäenjokea. Se on ollut taiteilija Marjo Heinon työpaikka viime vuodet Porista Harjavallan ja Kokemäen kautta Keikyään asti.
Aiemmin Kokemäenjoki merkitsi luvialaiselle taiteilijalle lähinnä tuttua maisemaa ja uintipaikkaa. Nyt se on tullut kouriin tuntuvasti tutuksi. Hän tuntee lähes joen kaikki mutkat, on valokuvannut sitä paljon ja kauhonut paljain käsivarsin kasvillisuutta jääkylmästä vedestä.
Työpaikkana Kokemäenjoki oli Heinosta valtavan kiinnostava. Joessa suuri luonnonvoima yhdistyy runolliseen tunnelmaan.
”Koko matkalla on huikean kauniita paikkoja: Paratiisin luontopolku, Cedercreutzin alue ja Säpilänniemi. Kun taiteesta on kyse, kauneus voi olla monenlaista. Myös pätkät Porissa tehtaitten vierellä ovat kiinnostavia”, Heino sanoo.
Taiteilijan työ muuttuu
Heino väitteli viime viikolla Aalto-yliopistossa tohtoriksi kokemuksistaan taiteilijana Kokemäenjokeen liittyvässä hankkeessa. Väitöksessään hän käsitteli muun muassa kuvataiteilijan työn muutosta. Heino toteaa, että kaikki taiteilijat ponnistelevat nykyään toimeentulonsa kanssa, sillä apurahoja riittää vain noin kymmenesosalle kuvataiteilijoista.
”On oltava keinoja työllistää taiteilijoita. Itsessäni virisi sellainen villi ajatus, että taiteilijoilla voi olla paljon annettavaa eri aloilla. Vaikka maisemansuojelussa, matkailussa, sairaaloissa ja kasvatuksessa”, Heino sanoo.
Hän on taustaltaan taidemaalari mutta päätyi tässä Turun yliopiston hankkeessa toimimaan yhteisötaiteilijana. Taiteilijalle, jolla fokus on omassa taiteellisessa työskentelyssä, tällainen muutos ei ole aina helppo. Juuri tätä aihetta Heino käsittelee väitöksessään. Hän koki roolin lopulta positiivisena mahdollisuutena, uudenlaisena näkökulmana taiteeseen.
”Viisi vuotta sitten en varmaan olisi uskonut sanovani näin.”
Taiteilija ottaa kantaa
Yksi avainsana Heinon väitöksessä on luontohuoli. Se tuli esiin Kokemäenjokilaakson yhteisöissä. Myös taiteilijat ovat viime vuosina puhuneet paljon luontokadosta sekä ilmastonmuutoksesta ja etsineet keinoja vaikuttaa.
Kun Harjavallan nikkelipäästössä kuoli miljoonia simpukoita, Aalto-yliopiston nimettömänä pysytellyt opiskelija teki niiden muistoksi julkisen Sori siitä -taideteoksen. Porilainen taiteilija Henry Merimaa käytti käsitteellisessä teoksessaan joen vettä sekä lietettä ja haastoi katsojat pohtimaan joen tilaa.
Kun Yyterin koelaituri hajosi ja rannalle levisi styroksia, Heino keräsi Merimaan, Tapio Haapalan ja Titta Vallan kanssa styroksia rannalta. Styroksista tehtiin myöhemmin taideteos.
Mitä Heino ajattelee taiteilijan mahdollisuuksista vaikuttaa esimerkiksi luonnon tilaan?
”Taide tuo asioita näkyviksi. Se on mahdollisuuksista suurin. Tietysti jokaisella taiteilijalla on mahdollisuus olla aktivisti, toimia taustalla tai näkyvästikin”, Heino vastaa.
Hän huomauttaa, ettei jokea pidä ottaa itsestään selvyytenä. Ekosysteeminä se on hyvin haavoittuvainen, kuten teollisuuspäästöt ovat osoittaneet.
”Joki työpaikkana on valtava luonnonvoima, ja sen voi kokea myös hyvin runollisena tunnelmana”, Heino sanoo.
Kesä sillan alla
Hankkeessa kerättiin tietoa Kokemäenjokilaaksossa asuvilta ihmisiltä ja toteutettiin erilaisia näyttelyitä. Heinon työpari oli maisematutkija Vuokko Kemppi-Vienola.
”Kun ajoimme maaseudulla, meidän havaintomme olivat erilaisia. Vuokko oli onnellinen sähköjohdoista ja kaikesta, missä näkyi ihmisen historia. Itse puolestani yritin kuvatessani rajata sellaisen pois. Oli hauska huomata ero siinä, mitä haimme maisemasta”, Heino sanoo.
Porissa he työskentelivät muun muassa Huvilanjuovan mökkiyhdyskunnan kanssa. Heino sai Porin kaupungilta käyttöönsä Kvistiluotoon sijoitetun metallikontin, jossa hän päivysti taiteilijana.
”Yritin huhuilla ihmisiä mukaan, mutta kävi ilmi, että taiteen tekemiseen on iso kynnys. En meinannut saada parin ihmisen jälkeen ketään mukaan”, Heino muistelee.
Hän odotti, pitkästyi ja turhautui. Vieressä valtatie 8:n silta ylitti Huvilajuovan, ja Heino alkoi maalata kuvia betoniseiniin sillan alle.
”Se teko, maalaaminen, pysäytti kaikki ohikulkijat. Taidetta tekemällä saavutin sen yhteisön. Siitä tuli ihan oikea maalaus, jota yhteisön asukkaat alkoivat myös maalata kanssani. Vietin sillan alla yhden kesän”, Heino kertoo ja nauraa.
Taide pysäyttää ja häiritsee
Kokemus sai hänet pohtimaan häiriön käsitettä, josta esimerkiksi kuvataiteilija ja tutkija Petri Kaverma on kirjoittanut. Hän tuli häirityksi ja häiritsi muita. Maalaamalla maisemaan syntyi häiriö, muutos, herätettiin huomiota, synnytettiin puheenaihe ja luotiin yhteyksiä.
Heino pitää häiriötä ylipäänsä taiteessa keskeisenä: Taide pysäyttää, häiritsee ja haastaa kokijansa kohtaamaan jotain uutta ja ainutkertaista.
Tällaisia filosofia kysymyksiä Heino pohtii väitöskirjassaan. Sen kirjoittamiseen keskittyminen oli mahdollista muuttuneen elämäntilanteen takia: Kaikki hänen kolme poikaansa ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet kotoa. Tohtorinopintoja helpotti myös pandemia, joka siirsi kaiken opiskelun verkkoon.
Väitöskirjan viimeistelyvaiheessa maalaaminen joutui väistymään. Väitöksen valmistuttua hän onkin maalannut hurjaa vauhtia, ja ensi viikolla uusia töitä on esillä Lokal Galleryn näyttelyssä Helsingissä.
Taidemaalarina hän on vaihtanut tummista sävyistä toiseen ääripäähän: vaaleaan utuun ja valkoisiin helmiin tai pisaroihin.
”Olen ollut musta maalari, ja nyt maalaukset ovat henkäyksen keveitä kyyneleitä.”
Kuka?
Marjo Heino
Syntynyt Tampereella 1967.
Kuvataiteen maisteri Kuvataideakatemiasta ja taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta. Väitteli tohtoriksi Aalto-yliopistosta taidekasvatuksen alalta 3.2.2023.
Eurajoen Luvialla asuva julkisen taiteen koordinaattori, kuraattori, kuvataiteilija ja taidemaalari. Tehnyt viime vuosina myös valotaideteoksia. Tunnetaan taiteilijana nimellä Mollu Heino.
Toimi Satakunnan läänintaiteilijana 2002–2006 ja 2014–2017.
Sen jälkeen taiteilijana Koneen Säätiön rahoittamassa ja Turun yliopiston maisemantutkimuksen kaksivuotisessa Kokemäenjokeen liittyvässä taide- ja tutkimushankkeessa työparinaan maisemantutkija Vuokko Kemppi-Vienola. Hanke sisälsi mm. taideprosesseja, yhteisötaidetta, kuuntelukävelyitä, ympäristöperformansseja ja näyttelyitä.
Työskennellyt myös julkisen taiteen koordinaattorina sekä taiteen kuraattorina mm. Helsingin Merikasarmin ja Satakunnan keskussairaalan uudisrakennusten taidehankinnoissa.
Aloittaa seuraavaksi työn Turun yliopiston maisemantutkimuksen vetämässä Rauman ja Eurajoen maaseutualueisiin liittyvässä Horizon Europe -osahankkeessa.
Artikkelia on muokattu 13.2. klo 9.45: Lisätty tieto siitä, että Kokemäenjokeen liittyvä tutkimushanke oli Turun yliopiston maisemantutkimuksen hanke.