Raisa Sorri loistaa upeasti Nukkekodin Norana Rauman teatterissa

Asenteet naisen asemaan avioliitossa ja yhteiskunnassa, ja laajemmin ihmisen velvollisuudet myös itseään kohtaan kaipaavat pohdintaa ja keskustelua tänäänkin.

Raisa Sorri vahvana ja herkkänä roolissaan Norana Rauman teatterin onnistuneessa Ibsenin Nukkekoti-tulkinnassa.

22.1. 16:00

Nukkekoti (Et dukkehjem) oli ilmestyessään 1879 heti menestysnäytelmä, jota esitettiin tuoreeltaan kaikissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Se herätti valtaisan keskustelun Noran radikaalista päätöksestä avioliittonsa suhteen. Henrik Ibsen jopa taipui kirjoittamaan tarinaan toisenlaisen lopun, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän salli enää vain alkuperäisen version esittämisen.

On erittäin ilahduttavaa, että nykyisen musikaali-, komedia- ja jännäriviihteen keskellä Rauman teatteri tarjoaa mahdollisuuden nauttia tästä klassisesta puhedraamasta, jolla on edelleen yhteiskunnallista sanottavaa, ja joka on yksi näytelmäkirjallisuuden helmistä.

Muutamat tarinan osat ovat toki jo vanhentuneet, mutta ydin on säilynyt kirkkaana. Asenteet naisen asemaan avioliitossa ja yhteiskunnassa, ja laajemmin ihmisen velvollisuudet myös itseään kohtaan kaipaavat pohdintaa ja keskustelua tänäänkin.

Nukkekoti on sanomansa ohella myös vahva henkilödraama, jonka tarinassa on jännitystä, ja joka erittäin herkästi ja tarkasti seuraa Noran mielenliikkeitä, mutta antaa sävyjä myös muille henkilöille.

Rauman teatterin tulkinta onnistuu täydellisen loistavasti. Otto Kanervan ohjaus ei leikittele eikä poikkea sivupoluille vaan pysyy tiukasti asiassa ja pitää jännitteet koko ajan yllä.

Suurin ansio kuuluu kuitenkin Raisa Sorrin ylimaallisen upealle, herkälle, tarkalle ja valloittavalle roolityölle Norana. Pitkän uran jo tehnyt näyttelijä pursuaa ensisekunneista alkaen ylitsevuotavaa ja tyttömäistä, veikeää energiaa miehensä Torvald Helmerin pikku vaimona, leivosena ja kurrena.

Tarinan edetessä kaikki Noran sisällä myllertävät synkemmätkin ajatukset näkyvät Sorrin herkässä olemuksessa ja epäröivissä katseissa vaihtuakseen taas salamannopeasti esittämään hilpeää nukkevaimoa, jollaisena Torvald hänet haluaa. Loppukohtauksen huipentumassa Sorrin Nora vakavoituu ja kasvaa henkisesti koskettavan vakuuttavasti. Tämän täydellisempää tulkintaa Noran haastavasta roolista en osaa kuvitella.

Timo Julkunen Torvaldin roolissa joutuu hyödyntämään alkupuolella lähinnä karhumaista olemustaan ja nautittavaa äänenkäyttöään, mutta lopun välienselvittelyssä teksti antaa tilaa myös Torvaldille. Julkunen luo silloin uskottavan vastaparin Noralle, vaikka typeränkin, mutta silti herkän.

Ilkka Koivula tekee erinomaisen kiinnostavan henkilökuvan asioitsija Krogstadina. Hän kamppailee ilkeästi kiristäenkin itsensä ja lastensa puolesta, myös vähemmän puhtain motiivein. Jykevyyttä löytyy, mutta pälyilevä katse ja levoton liikehdintä ilmaisevat hienosti sisäisen epävarmuuden myllerryksen.

Mona Lehtola ystävätär rouva Lindenä, Ninni Kekki palvelija Helenenä ja Juha Kulmala perheystävä tohtori Rankina ovat onnistuneita täydentäviä rooleja tarinassa.

Tyylilajiin ei kaiutinmusiikki sopisikaan, niinpä nautinnollinen oli tapahtumia siivittänyt elävä piano, joka täydentää Helmerien kodin sisustusta oivallisesti. Perttu Suominen istui pianonsa ääressä soittotauot liikkumatta ja sulautui näin täydellisesti osaksi soitintaan.

Aili Ojalon lavastus tyylitteli yläluokkakodin salin hienosti. Hieman minua aluksi huvitti varsinaisten tärkeiden ovien lisäksi yhtenäisen seinän osasta aukeava piilo-ovi, jota myös ahkerasti käytettiin ja saatiin näin dynamiikkaa liikkumiseen. Kotimatkalla oivalsin, että kenties sekin symboloi osaltaan Helmerien kodin kulissiluonnetta?

Ensi-illan täysi yleisö antoi spontaanisti seisaalleen nousten hurjat aplodit, ja ne Raisa Sorrin Nora ja koko muu ensemble ehdottomasti ansaitsivat.

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Rauman teatteri, ensi-ilta 21.1.2023

Ohjaus ja sovitus: Otto Kanerva

Suomennos: Lauri Sipari

Lavastus: Aili Ojalo

Pukusuunnittelu: Elina Vättö

Kampaukset, maskeeraus ja peruukit: Tuula Kupiainen-Koivisto

Tarpeisto: Vesa Junnila

Valosuunnittelu: Hannu Naamanka

Äänisuunnittelu: Panu Raatikainen

Koreografia: Osku Heiskanen

Musiikkidramaturgia: Otto Kanerva ja Perttu Suominen

Muusikko: Perttu Suominen

Rooleissa: Raisa Sorri , Timo Julkunen, Ilkka Koivula, Mona Lehtola, Ninni Kekki, Juha Kulmala

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut