Hollywoodin kolmen tunnin rietastelu on kammottava teos, jonka provokaatio ei hätkähdytä

Mykkäelokuvatähtien hurjaa elämää kuvaava Babylon on jotain muuta kuin Damien Chazellen ohjaajatähdeksi nostanut La La Land. Sen provokaatio on tavanomaista, kriitikko Tero Kartastenpää kirjoittaa.

Margot Robbie heittäytyy Nellie LaRoyn rooliin kokonaisvaltaisesti eli heiluu tuntikausia.

19.1. 16:11

Draama

Babylon, ohjaus Damien Chazelle, 189 min, K 16 ★★

Näissä juhlissa ei ole hauskaa, eikä Babylonista tule musikaalifaneille uutta La La Landia.

Rakkauselokuva teki Damien Chazellesta (s.1985) nuorimman ohjaaja-Oscarin saajan. Nyt hän on luonut niin ylikierroksilla käyvän elokuvan, että se saattaa karkottaa myös hänen vimmaisen rumpudraamansa Whiplashinkin ystävät.

Babylonin teema petollisesta unelmatehtaasta saattaa toteutua tekijälleenkin. Niin huonosti Hollywood-epookki on saanut katsojia.

”Ette ole parempia kuin minä”, Margot Robbien esittämä mykkäelokuvatähti huutaa hienostojuhlissa ja porsastelee ruualla.

Yläluokkaa nöyryytetään jälleen alatyylisyydellä, kuten tehtiin vaikka riemukkaassa Triangle of Sadnessissa.

Chazellen kaikki provokaatio on vain harvinaisen tavanomaista. Jo aloituskohtauksessa ihmisen päälle lentää norsunlantaa. Kohta ihminen virtsaa.

Salilliset puolialastomia juhlijoita hytkyvät kuin Hieronymus Boschin maalauksissa, mutta kaikki lika, riettaus ja eläimellisyys esitetään asetelmallisesti kameralle.

Hahmojen suuhun ohjaaja-käsikirjoittaja on sijoitellut latteuksia: ”Tähdeksi ei tulla. Sitä ollaan tai ei olla.”

Rappion kuvausta ei auta vaikka useat näyttelijät naivat ympäriinsä ja orkesteri vinguttaa jazzia entistä nopeammin. Se ei hätkähdytä.

Hollywoodin mykkäkausi esitetään kabareena, vähän kuin Baz Luhrmanin ylikimaltavassa The Great Gatsbyssä vuonna 2013. Nyt ensimmäisen maailmansodan jälkeinen villibailaus on kulutettu loppuun. Se nähtiin jo David O. Russellin katsojat karkottaneessa Amsterdamissa.

Babylon tarttuu ajan henkeen myös sen naiivissa elokuvien palvonnassa. Tässä sen sukulainen on Steven Spielbergin tuleva kiikkustuolimuistelu The Fabelmans.

Kuvaukset ovat taianomaisin paikka maailmassa, siinä huokaillaan. Kamera vaeltaa läpi jättimäisen elokuvasetin, mutta massojen sähläys yhdessä kuvassa ei muutu magiaksi.

Elokuvassa hekumoidaan sen tähtien tekemillä kohtauksilla, vaikka ne eivät mitenkään pärjää tasossaan oikeille mykkämestareille. Huonon slapstickin sijaan katselisi mieluummin Buster Keatonia.

Brad Pitt esittää röyhkeää hurmurinäyttelijää perusasetuksillaan, ihan miellyttävästi. Margot Robbie yrittää enemmän eli heiluu tuntikausia. Molemmat tekivät elokuvien vinon puolen kuvauksen paljon vivahteikkaammin Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywoodissa.

Tällaisia teoksia kutsutaan rakkauskirjeiksi elokuville, vaikka ne eivät tunnu hellyyden osoituksilta. Jos Babylon on rakkauskirje, sen perusteella pitäisi saada hakea lähestymiskieltoa.

Alkaa käydä raskaaksi, että suurimmassa osassa kohtauksista joku huutaa. Esimerkiksi äänielokuvan tekemisen vaikeus voisi olla hauskaa, mutta jankkaus päättyy näyttelijöiden ryhmäraivoamiseen.

Babylonin kaltaisia alkuperäisideoita tehdään yhä harvemmin.

Elokuvallinen megalomania on aina mahtavaa, kun se on jotain muuta kuin Avengersia. Vaikka Babylon on kammottava teos, sen pohjalla on selkeä, uusi näkemys. Tällaisia alkuperäisideoita tehdään yhä harvemmin, koska tutut hahmot tuottavat varmemmin.

Pittin ja Robbien ura tuskin vajoaa, mutta kolmannelle pääosanäyttelijälle Diego Calvalle elokuvan piti olla näytön paikka. Valitettavasti odotukset jäävät vielä hautumaan. Hänen esittämänsä elokuvatuottaja Mannyn toive on tehdä jotain, joka kestää aikaa.

Ehkä Babylonilla on mahdollisuus säilyä mahdottomien unelmien tallenteena samaan tapaan kuin Michael Ciminon jättifloppi Portti ikuisuuteen.

Ainakin sen aikana voi pelata pitkän kaavan juomapeliä.

Drinkki pitää nostaa aina, kun väkijoukko hurraa tai kauhistelee. Tai kun kamera lähestyy trumpetin torvea. Tobey Maguiren koko lyhyen roolisuorituksen ajan kannattaa juoda.

Käsikirjoitus, Damien Chazelle, tuottajat Marc Platt, Matthew Plouffe, Olivia Hamilton, pääosissa, Brad Pitt, Margot Robbie, Diego Calva, Jean Smart

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut