Taide tarjoaa täsmälääkkeenä pysähdyksen hektisen kiireen keskellä

Kaatuva maitolasi on kutsu leikkiin.

Johan F. Karlsson & Parsa Kamehkhosh, From Outside the Frame No. 4.

16.1. 12:00

PresenceTimeBody. Johan F. Karlsson & Parsa Kamehkhosh. Galleria 3H+K, 29. tammikuuta saakka.

Läsnäolo on kenties yksi kiireisen aikamme mahdottomimmin täyttyvistä vaateista. Siksi pysähtymistä ja hetken paikallaanoloon parasta lääkettä tarjoilevat taidenäyttelyt, joissa pelkkä silmäily ei riitä.

Tammikuussa galleria 3H+K on verhottu mustaan ja tilaan asetettu näyttöjä. Liikkeen sysäyksiin ja pysähdyttämiseen tarttuvat taiteessaan tiloista, esineistä ja mielentiloista kiinnostuneet Johan F. Karlsson ja Parsa Kamehkhosh. Mustavalkoisista videoteoksista löytyy mahdollisuus kiinnittyä hetkeksi tapahtumiin, joissa luodaan liikettä ja jäädytetään sen aikaansaamat muutokset tilassa hiljaisiksi kuviksi.

Karlsson ja Kamehkhosh esiintyvät performatiivisissa videoteoksissaan itse. Yksi kasaa syliinsä kiviä ja kaataa lattialle täysinäisiä maitolaseja asettuen sen jälkeen osaksi jähmettyvää mustavalkoista taidekuvaa. Toinen häilyy varjona taustalla tai koettelee paikalla pysymisen rajoja nyrkkiä puristaen.

Taustalla väreilevät kysymykset esineiden ja kehojen suhteesta painovoimaan, aikaan ja valoon. Näyttelykuvauksessa taustoitettu, teosten näennäinen merkityksettömyys ja meditatiivisuus iskeytyvät omaan kokemukseen täsmällisinä. Teokset ovat hypnoottisia: Hetkeksi ajantajuni hämärtyy ja ymmärrys tammikuun hämärästä verhon toisella puolen etääntyy. Olen yhtä aikaa tunnistamassani tilassa ja taiteilijoiden pohtimissa metafyysisissä tiloissa.

Valkoisen nesteen täyttämä, yksittäinen lasi lattialla on hersyvän konkreettinen leikkiin kutsu, johon olen kompastua: Entä jos? Mitä jos? Tekisi mieleni potkaista se kumoon, mutten tartu aikeeseen. Tässä on selvästi aikuisen ihmisen korrektiuden ja kuvataidekriitikon arvovallan mittainen kynnys, jonka taiteilijat ovat rakentaneet katsojan uskallusta mitatakseen.

Hykertelen mietiskellessäni mahdollisuutta sulautua osaksi teoksen maailmaa maitolasin napakalla töytäisyllä. Kaatua se voi aivan vahingossa sittenkin, satuinhan minäkin sen sattumalta huomaamaan. Olennaisin näyttelyn esittämä kysymys ei olekaan, onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä vaan se, miten se kaatui. Ja, tarttuiko joku —lapsi tai aikuinen — leikkiin kutsuun?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut