Hanna Brotheruksen uutuusteos näyttäytyy itsekeskeisyyden massiivisena manifestina

On kuin kirjailija olisi tehnyt terapeutilleen pitkän omakuvan, jossa käydään omia tuntoja seikkaperäisesti läpi.

Koreografi Hanna Brotherus on julkaissut kaksi romaania.

27.12.2022 9:09

Hanna Brotherus: Henkeni edestä. WSOY 2022. 285 s.

Helsinkiläinen tanssitaiteilija, koreografi ja kirjailija Hanna Brotherus (s. 1968) julkaisi tänä vuonna toisen romaaninsa. Hänen kiitetyn esikoisteoksensa Ainoa kotini (2021) tavoin myös Henkeni edestä -romaani on autofiktiivinen kaunokirja.

Uutuusromaanin päähenkilö ja minäkertoja on viisikymppinen nainen, joka työskentelee teatterissa ja kirjoittaa kotona erilaisia tekstejä. Nimettömäksi jäävällä naisella on neljä lasta ja kaksi eroon päättynyttä avioliittoa.

Romaanikertoja pohtii sitä, kuinka paljon hän voi antaa muille ihmisille. Hän kokee tulleensa puristetuksi kasaan kuin ruttuinen hedelmä.

Korona on läsnä romaanissa, mutta siitä ei puhuta suoraan. Kun kertojan nuorin poika vannoo sotilasvalan varuskunnassa, omaiset katsovat toimitusta tietokoneen ruudulta. Poikansa sotilasvalan äärellä äiti kokee ahdistuksen tunteita:

”Huomasin, etten edes tiedä, mitä lopulta ajattelen kuolemasta. Tunnistan pelkoa, luopumista ja kaiken arvaamattomuutta, mutta ahdistunko enemmän surevien läheisten puolesta? Vai liikutunko omasta lähdöstäni?” (s. 18)

Päähenkilön mielessä on hyvin vähän positiivisia tunteita. Hän käy terapiassa saadakseen elämästä paremmin kiinni. Silti kaikki näyttää menevän huonompaan suuntaan.

Nainen huomaa olevansa tyytymätön itseensä monella tasolla. Hän ei pidä kärsimättömyydestään, eikä siitä, että asiat jäävät kesken. Itselle suuttumisen energia vie hänet kuitenkin eteenpäin uuteen päivään.

Määrätietoinen kirjoittaminen on naiselle todellinen henkireikä. Ohikiitävien hetkien kirjaamisesta jää jälkiä, joista parhaimmillaan pilkistää kestäviä merkityksiä. Hän tuntee lopulta etsivänsä elämänsä käsikirjoituksen kadonneita viimeisiä lukuja.

Naisellisen mielen psykologinen erittely tuntuu aluksi kiinnostavalta, mutta menettää kiinnostavuutensa sadan sivun jälkeen. Komeasti alkanut teos lässähtää pannukakuksi.

Brotheruksen kieli on kunnossa. Hän kirjoittaa vaikeista aiheista havainnollisia lauseita, joihin pääsee kiinni saman tien.

On kuin kirjailija olisi tehnyt terapeutilleen pitkän omakuvan, jossa käydään omia tuntoja seikkaperäisesti läpi. Tämä tuntuu työläännyttävältä ja lopulta kyllästyttää. Romaanikertoja kokee olevansa eri paria sisäisen ja ulkoisen itsensä kanssa.

Olisin kaivannut romaaniin enemmän huumoria. Henkeni edestä vaikuttaa minusta liian synkältä ollakseen realistinen teos. Tällaisenaan se näyttäytyy lähinnä itsekeskeisyyden massiivisena manifestina.

Romaanin lopussa koittaa romaanin ainoa aidosti hauska hetki, kun kertoja kutsuu parhaat ystävättärensä omien hautajaistensa suunnittelua varten. Nämähän tulevat paikalle porukalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut