Nadja Sokuran esikoisromaani on tunnelmakuviltaan kuin Salatut elämät dystooppisessa tulevaisuudessa

Sokuran romaani värittää fantastisen tulevaisuuskuvan jättiläisten valtaamasta maailmasta.

Nadja Sokura kirjoittaa nuorten naisten tunnemaailmasta ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Ahtaat yhteiskunnalliset olot vain syventävät henkilökuvausta.

7.12.2022 20:30

Nadja Sokura: Tuntemattomat tiet. Osuuskumma 2022. 269 s.

Helsinkiläisen äidinkielenopettajan Nadja Sokuran esikoisromaani Tuntemattomat tiet kertoo syrjäisestä Reunasta, jossa ihmiset elelevät pelkästään sisätiloissa.

Fantasiaromaanin alussa jättiläismäiset jumalat ovat laskeutuneet korkeuksista ihmisten keskelle ja surmanneet monia. Henkiin jääneet ovat piiloutuneet ostoskeskuksiin ja muihin sisäpaikkoihin. Ulkona käydään harvoin jos ollenkaan.

Tuntemattomat tiet on nuorille aikuisille suunnattu fantasiaromaani. Päähenkilöinä ovat Livia- ja Aina-nimiset tytöt, joiden juuri aukeava aikuisuus näyttää kummalliselta ja jopa epätoivoiselta. Muun muassa tähän tilanteeseen viittaa romaanin monimerkityksellinen nimike.

Pysyvä ulkonaliikkumiskielto on järkevää, koska jättiläiset kävelevät edelleen maanpäällä ja kylvävät tuhoa missä ovatkin. Millaisia nämä jumalat loppujen lopuksi ovat, jää romaanissa hämärän peittoon. Myös romaanin uskonnolliset näkökulmat ovat varsin kapeita.

”Viisikymmentä vuotta sitten jumalat tulivat, ja mummi sanoo, että siitä lähtien saarnaajat ovat seisseet käytävällä, siinä samassa paikassa. Samassa paikassa seisoi saarnaajia jo ennen jumalia, toisia vain. Sellaisia, jotka sanoivat, että jumalan valtakunta on tulossa maan päälle – tavallaan ne olivat kai oikeassa.” (s. 7)

Varsinaisen maailmanparannuksen sijasta Sokura kirjoittaa lähinnä nuorten naisten tunnemaailmasta ja keskittyy heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Ahtaat yhteiskunnalliset olot vain syventävät romanttista henkilökuvausta.

Tuntemattomat tiet on romaani parhaan kaverin kanssa elämisestä. Itseään etsivät nuoret naishenkilöt koettavat löytää perustaa itsetunnolleen epävarmoissa oloissa. Livia ja Aina näyttäytyvät ystävinä ja myös rakastavaisina.

Kirjailija luonnostelee varsin uskottavan kuvan aikuistumisen prosesseista. Myös tyttöjen seurustelusuhteet ja nuorten tie vie pois turvallisesta Reunasta nousevat tärkeiksi kuvauskohteiksi.

Syvenevä katastrofitunnelma on hyvin tyypillinen spekulatiivisen fiktion aihe. Tunnelmakuviltaan Sokuran romaani on kuin Salatut elämät, joka on sijoitettu dystooppiseen tulevaisuuteen. Dystopia vaikuttaa kuitenkin uskottavalta ja loppuun asti mietityltä.

Kerronta on tiivistä ja ihailtavan vähäeleistä. Silti sanotaan paljon, eikä pienoisromaanissa ole paljon turhia lauseita.

Tässä korostuu Sokuran varsinainen ammatti yläasteen äidinkielen opettajana. Tiivis ilmaisu on hänelle ammattiasia mitä suurimmassa määrin.

Reunan ostoskeskus, johon romaanin tapahtumat sijoittuvat, muistuttaa muuten kovasti Helsingin Itäkeskusta. Tämäkin lienee tarkoituksellista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut