”Itsenäisyys merkitsee vapautta, mutta meillä sitä ei ole”, saame­lais­ohjaaja Katja Gauriloff sanoo

Katja Gauriloffin Je’vida on ensimmäinen kolttasaamenkielinen kokopitkä elokuva. Se saa ensi-iltansa ensi vuonna.

Katja Gauriloff on syntyisin Inarin Sevettijärveltä. Hän on ottanut kotiseudullaan käyttöön saamelaisnimensä Kai’ssi U’lljan Ee’ll Katja, joka myös kertoo hänen sukujuuristaan. Gauriloff kuvattiin Ounasvaaralla Rovaniemellä.

6.12.2022 12:41

On kohtalon ironiaa, että kolttasaamelainen elokuvaohjaaja Katja Gauriloff on syntynyt Suomen itsenäisyyspäivänä, varsinkin nyt, kun eduskunnassa kiistellään saamelaiskäräjälaista.

”Itsenäisyys merkitsee vapautta, mutta meillä sitä ei ole. Emme saa määritellä, keitä olemme. On käsittämätöntä, jos lakia ei nyt saada. Sitä on jahkattu jo yli kymmenen vuotta. Nuoret saamelaiset eivät muuta muistakaan. Käsittelyn seuraaminen on vienyt voimia”, Gauriloff sanoo.

Gauriloffia harmittaa, että mediassa tietoja ei aina tarkisteta ja jopa professorit laukovat virheellisiä faktoja. Hän on kirjoitellut ahkerasti kansanedustajille.

”Saamelaisyhteisö on pieni. Sille kuten kaikille alkuperäiskansoille kuuluu ryhmäidentifikaatio, se että ryhmä tunnistaa sinut omakseen.”

Gauriloff kasvoi Rovaniemellä, joka on kolttasaamelaisten näkökulmasta jo etelää, ulkopuolista aluetta. Hän opiskeli elokuvaa Tampereella.

Oli merkittävä hetki, kun hän palasi synnyinseudulleen Inarin Sevettijärvelle. Häntä huoletti, etteivät kolttasaamelaiset pitäisi häntä omiinsa kuuluvana.

”Mutta kun kerroin vanhempieni ja isovanhempieni nimet, he sanoivat, että kyllähän me sinut tunnemme. Nimi kertoo, ketkä ovat vanhempiani ja isovanhempiani. Se hyväksyminen tuntui tosi tärkeältä.”

Sittemmin Gauriloff on ottanut kotiseudullaan käyttöön saamelaisnimensä Kai’ssi U’lljan Ee’ll Katja, joka myös kertoo hänen sukujuuristaan.

Gauriloffin elokuva Je’vida valmistuu pian. Se on ensimmäinen kolttasaamenkielinen kokopitkä elokuva. Kieli on erittäin uhanalainen. Sitä puhuu enää 200–300 henkeä. Gauriloffkin vasta opiskelee kolttasaamea. Pohjoissaamea hän on opiskellut jo aiemmin.

Je’vida on näytelmäelokuva, mutta tavallaan jatkoa Gauriloffin dokumentille Kuun metsän Kaisa (2016), joka kertoo hänen isoisoäidistään. Uutta elokuvaa ovat innoittaneet Gauriloffin äidin tarinat.

”Äiti oli kova kertomaan omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kun olin pieni. Olen kerännyt tarinoita myös muualta. Yksi tuttu kertoi, kuinka hänen syntyessään Suprussa satoi siikaa. Monet tarinat ovat tuttuja kaikille saamelaisille. Niistä olen sommitellut ja dramatisoinut Je’vidan.”

Elokuva sijoittuu 1950- ja 1960-luvuille sekä nykyaikaan. Gauriloff on käsikirjoittanut sen yhdessä Niillas Holmbergin kanssa.

Saamelaisille tarinassa on tuttua varsinkin pakkosuomalaistaminen, jota Suomen hallinto harjoitti sotien jälkeen. Saamelaislapset vietiin kouluihin, joissa he eivät saaneet puhua omaa kieltään.

Elokuvassa Gauriloff kertoo äitinsä tarinasta tulkinnan, jossa ukki ei halua päästää päähenkilö Je’vidaa kansakouluun suomalaistumaan vaan pitää hänet mieluummin kalakaverinaan.

”Minun sukupolveni on ensimmäinen, joka ei perinyt kolttasaamea omaksi kielekseen. Siksi olen haaveillut tästä elokuvasta 15 vuotta. Saamenkieliset näyttelijät lapsista vanhuksiin ovat amatöörejä. Käsikirjoitus on käännetty suomesta, ja kuvauksissa oli aina paikalla kielentaitajia.”

Kuun metsän Kaisa -dokumentti sai Jussi- ja muita palkintoja festivaaleilla Venäjältä Kanadaan. Siitä Gauriloffille jäi viehtymys mustavalkoisuuteen. Siinäkin mielessä Je’vida jatkaa Kaisan jälkiä.

Gauriloff haluaisi kehittää elokuvakerrontaa lähemmäs ikiaikaista saamelaista suullista tarinaperinnettä. Esimerkkiä hän hakee muun muassa japanilaisista kauhuelokuvista kuten Masaki Kobayashin Kwaidanista (1964).

Tie kohti unelmien elokuvaa alkoi viisivuotiaana isän kainalosta, vaikkei hän osannut arvata sitä vielä pitkään aikaan. Pikku-Katja katsoi isänsä kanssa länkkäreitä telkkarista.

”Jo silloin aloin ymmärtää jotain näkökulmista, kun mietin, miksi joissakin elokuvissa oltiin valkoisten puolella ja toisissa intiaanien.”

Pian pikku Katja keksi oman tavan tehdä elokuvia. Hän piirsi leivinpaperille kuvasarjoja ja esitti niitä pahvilaatikosta taskulampun avulla.

”Kuvittelin, että kuvat heijastuisivat seinälle. Pikkuveli joutui seuraamaan esityksiäni. Äitini tarinoiden pohjalta kuvittelin keskusteluja pikkutytön ja ukin välillä. Kerroin muutenkin paljon tarinoita, kunnes peruskoulu karsi sen.”

Parikymppisenä Gauriloff harrasti näyttelemistä. Hän halusi elokuvaajaksi, mutta opiskellessaan hän huomasi, ettei kuvaaminen riitä. Hän opiskeli ohjaajaksi. Gauriloff sanoo, että elokuvasta tuli lopulta ensimmäinen juttu, jossa hän ei koe itseään ulkopuoliseksi.

”Ei koulussa välttämättä edes huomattu, että olen saamelainen, mutta lapsena moni asia voi riittää erottamaan, vasenkätisyys tai se, että olin aina kaikkein pienin. Mutta myöhemmin ulkopuolisuus on auttanut elokuvien tekemisessä, kun asioita osaa katsoa eri vinkkelistä.”

Gauriloff löi läpi dokumenteilla. Ensimmäinen ammattilaistyö Huuto tuuleen (2007) kuvasi ponnistuksia kolttasaamelaisten perinteiden säilyttämiseksi.

Ensimmäinen pitkän dokumentin Säilöttyjä unelmia (2012) aihe sen sijaan oli kansainvälinen: ruoka-aineiden matka maailmalta säilykepurkkiin suomalaisessa supermarketissa.

Gauriloffin edellinen ohjaus ja ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Baby Jane (2019) oli sovitus Sofi Oksasen romaanista ja sijoittui enimmäkseen Helsinkiin.

Sekä dokumenteissa että näytelmäelokuvissa Gauriloffin ensimmäiset täyspitkät ohjaukset ovat kuvanneet muuta kuin saamelaisia. Hän sanoo, että ne oli helpompi saada rahoitettua kuin saamelaisaiheet.

”Haluan vieläkin tehdä dokumentteja, mutta esimerkiksi Je’vidan aihetta oli helpompi käsitellä fiktiona. Saamelaisaiheet tuntuvat raskailta, koska ne ovat henkilökohtaisia ja niihin liittyy aina suurempi vastuu. Mutta saamelaisillehan minä elokuvia teen.”

Kuka?

Katja Marika Gauriloff

  • Syntyi 1972 Inarissa.

  • Opiskellut elokuvaohjausta Tampereen ammattikorkeakoulussa 2000–2004.

  • Dokumentteja: Huuto tuuleen (2007), Säilöttyjä unelmia (2012), Kuun metsän Kaisa (2016).

  • Näytelmäelokuvia: Baby Jane (2019), Je’vida (2023).

  • Oktober-tuotantoyhtiön perustajajäsen 2004.

  • Palkintoja: Vuoden koltta 2016, Skábmagovat-palkinto 2017, Jussi-palkinto parhaasta dokumentista 2017. Kuun metsän Kaisa sai useita palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla.

  • Täyttää 50 vuotta tiistaina 6. joulukuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut