Tapani Bagge kirjoitti romanttisen seikkailuromaanin esi-isistään Ruotsi-Suomen sodissa

Baggen soturisuvun vaiheet on kirjoitettu Zachris Topeliuksen Välskärin kertomusten hengessä.

Hämeenlinnassa asuva kirjailija Tapani Bagge täytti lokakuussa 60 vuotta. Hän on kirjoittanut niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille. Historiallisen romaanin hän ammensi oman sukunsa vaiheista.

29.11.2022 19:01

Tapani Bagge: Soturisukua. Historiallinen romaani Suuren Pohjan sodan ajoilta vänrikki Johan Baggen ja hänen nuorikkonsa Catharina von Vegesackin kirjeiden ja muistiinpanojen pohjalta. Warelia 2022. 344 s.

Yli 140 kirjaa kirjoittaneen hämeenlinnalaiskirjailijan Tapani Baggen (s. 1962) uusin teos Soturisukua on historiallinen romaani Suuren Pohjan sodan ajoilta. Teos kertoo laveasti kirjailijan esivanhempien Johan Baggen (1650–1750) ja Catharina von Vegesackin (1690–1776) seikkailuista 1710-luvun Venäjällä.

Romaanin alkuosassa Johan taistelee Pohjan sodassa Ruotsi-Suomen armeijassa Savon jalkaväkirykmentin vänrikkinä. Hän joutuu sotavangiksi Siperiaan puolustettuaan Viipuria Pietari Suuren joukkoja vastaan.

Johan on vähän aikaisemmin avioitunut 19-vuotiaan Catharinan kanssa. Nuorikko majailee kartanossa Rantasalmella, jonne venäläiset kasakat hyökkäävät ja vangitsevat naisparan. Näin alkaa Catharinan pitkä vankimatka, joka vie hänen syvälle vihollismaan keskelle.

Kumpikin Bagge suunnittelee pakenevansa otollisella hetkellä Suomeen. Pakeneminen ei kuitenkaan käy käden käänteessä, eikä vankielämä muutenkaan suju siedettävästi. Varsinkin Catharina joutuu kokemaan pahoinpitelyn toisensa perään.

Johanin kirjoittamat kirjeet valtaavat suuren osan romaanista. Ylpeälle miehelle aatelisuus on kipeä aihe, koska hänen aatelissuvullaan ei aikoinaan ollut kovin paljon rahaa.

Johanin ja Catharinan vankikommelluksien lisäksi kertoja kertoo paljon kirjailijan varhaisemmasta esi-isästä Jakob (Jaakko) Baggesta (1502–1577), joka toimi Kustaa Vaasan laivastoamiraalina. Tämä todella sotaisan elämän elänyt mies tuomittiin lopulta menettämään päänsä. Eikä hän ollut ainoa Bagge, jolle kohtalo oli määrännyt tällaisen osan.

Romaani pursuaa vaiherikasta seikkailukuvausta:

”Samasta syystä meidän oli helppo hiipiä yössä bastionin alimmista ampuma aukoista haudan yli kaponieerin nurkalle. Meitä oli kolmisenkymmentä sotamiestä, muutama aliupseeri, minä ja luutnantti Tawast. Furiiri Törlingin ei periaatteessa olisi tarvinnut lähteä mukaan, koska hän kuului huoltojoukkoihin, mutta hän ei halunnut jättää retkeä väliin.” (s. 47)

Tapani Bagge valmisteli Soturisukua kuutisen vuotta. Historiallisia henkilöitä tulee vastaan tämän tästä sepitettyjen rinnalla. Kunnianhimoisen romaanin lopussa on huomiota herättävän laaja sukutaulu Baggen soturisuvusta, joka ansioitui monissa Ruotsi-Suomen sodissa.

Baggen soturisuvun vaiheet on kirjoitettu Zachris Topeliuksen Välskärin kertomusten (1853–1867) hengessä. Pidin kokeneen kirjailijan romanttisesta tarinankuljetuksesta, vaikka ylen runsaat taisteluihin ja armeijoiden liikkeisiin liittyvät yksityiskohdat meinasivat toisinaan pysäyttää lukemisen tyystin. Komean, monipolvisen tarinan kirjailija on joka tapauksessa sepittänyt.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut