Marja-Leena Kukkasmäki kirjoitti realistishenkisen kasvutarinan porilaisista sisaruksista

Jenkkikassi on todellinen Pori-romaani: Poriin liittyviä paikannimiä, maamerkkejä, yrityksiä ja muita paikallisuuksia tulee vastaan joka sivulla.

Leila Tuuren Sunkirjan kirjailijat esiintyivät yhteiskuvassa vuonna 2018. Vasemmalta: Linnea Miettinen, Leila Tuure, Lea Honkanen ja Marja-Leena Kukkasmäki.

18.11. 12:44

Marja-Leena Kukkasmäki: Jenkkikassi. Sunkirja 2022. 246 s.

Raihnainen jenkkikassi näyttelee pääosaa Marja-Leena Kukkasmäen uutuusromaanissa, jossa seurataan pienen Enni-tytön varttumista aikuiseksi Porissa, Kokemäellä, Kankaanpäässä ja Turussa.

Jenkkikassi äityy monessa kohtaa surulliseksi kohtalonvoimien kuvaukseksi. Enni-tyttö kärsii varhaislapsuudestaan asti, kun porilainen Valpuri-äiti keskittyy lastenhoidon sijasta enemmän ryyppäämiseen.

Kosteiden harrastustensa siivittämänä Valpuri päättää lopulta antaa esikoistytön kasvattikotiin. Valpuri pakkaa Ennin jenkkikassin täyteen vaatteita, ja niin tyttö joutuu vaihtamaan Viikkarin puutalomaisemat Kokemäen peltoihin.

”Viikattu vaatepino siirtyi nopeasti edelleen happamanhajuiseen jenkkikassiin, eipä Valpuri siitä piitannut ja sulki vetoketjun. Hymyssä suin hän palasi keittiöön ja alkoi selvittää Ennille, että tämä lähtee nyt Kujansuiden kanssa uuteen kotiin ja äiti tulee katsomaan häntä heti, kun ehtii.” (s. 13)

Myöhemmin Valpuri tulee katumapäälle, ja niin Enni joutuu taas pakkaamaan tavaransa kasaan. Hänelle syntyy kaksi pikkusiskoa, kaksoset Pirkko ja Sirpa, joiden kanssa Enni varttuu aikuiseksi ja kokee monenlaisia värikkäitä elämänvaiheita Porissa ja sen ulkopuolella. Romaanin lopussa kaikki kolme ovat ehtineet kypsään ikään ja vakiinnuttaneet elämäntapansa.

Ennin elämässä muutot seuraavat toistaan. Vanhan matkakassin sisältö kasvaa koko ajan. Lopulta Ennin tie vie ulkomaille. Sinne hän taitaa jäädäkin, pysyvästi.

Romaanin loppu ei vaikuta minkäänlaiselta happyendiltä, päinvastoin. Ennin, Pirkon ja Sirpan tarina tuntuu jopa autofiktiiviseltä tai muuten tositarinan pohjalta muokatulta.

Tykkäsin Kukkasmäen realistishenkisistä henkilökuvista, pienoisista rosoista huolimatta. Liisukka Oksan lapsen näkökulmaa korostava kansi vaikutti minusta liian yksioikoiselta, vaikka ampui suoraan teoksen ydinasiaan, oman lapsen hylkäämiseen.

Poriin liittyviä paikannimiä, maamerkkejä, yrityksiä ja muita paikallisuuksia tulee vastaan joka sivulla. Jenkkikassi on siksi todellinen Pori-romaani, samalla tavoin kuin Kukkasmäen esikoisromaani Joelta nousee usva (Sunkirja 2018). Värikylläinen sukutarina kertoi Meri-Porin asukkaista.

Kirjailija on tehnyt elämäntyönsä vanhainkodissa. Kirjoittaminen on ollut tärkeä eläkevuosien harrastus. Marja-Leena Kukkasmäen kynä on terävä, tyyli verraten persoonallinen ja sanottavaa riittää kahdenkin kirjailijan edestä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut