Voiko koneella olla tunteita, kysyy Colin Farrellin tähdittämä kaunis pieni elokuva

Scifielokuva After Yang käsittelee suuria kysymyksiä hillitysti ja pienimuotoisesti.

Perhekuvassa isä Jake (Colin Farrell), äiti Kyra (Jodie Turner-Smith), tytär Mika (Malea Emma Tjandrawidjaja) sekä robotti Yang (Justin H. Min).

18.11. 10:16

Draama, scifi

After Yang. Ohjaus ja käsikirjoitus Kogonada, Alexander Weinsteinin novelliin perustuen. 96 min. K7. ★★★

Mitä pidemmälle tekoälykehitys tosimaailmassa etenee, sitä enemmän aihetta käsitellään tieteistarinoissa. Aihe onkin kiehtova ja hyvää maaperää eettisille pohdinnoille. Milloin tekoälyä voi verrata ihmisen mieleen? Voiko tekoälyllä olla tunteita, ja mistä sen voi päätellä?

Jos esimerkiksi tekoälyllä varustetulla robotilla on tunteita, eikö se ole silloin kuin elävä olento – kuin ihminen?

Mitä ihmisyys ylipäätään on?

After Yang on näitä suuria kysymyksiä käsittelevä pieni elokuva. Tulevaisuuden Yhdysvaltoihin sijoittuvan tarinan keskiössä on nelihenkinen perhe, isä Jake (Colin Farrell), äiti Kyra (Jodie Turner-Smith), pieni tytär Mika (Malea Emma Tjandrawidjaja) sekä ”veli” Yang (Justin H. Min).

”Veli” lainausmerkeissä, sillä Yang ei ole ihminen vaan ihmismäinen robotti. Jaken ja Kyran adoptoima Mika on kiinalaistaustainen, ja Yangiin on ohjelmoitu tietoa Kiinan historiasta sekä kulttuurista. Pariskunta on hankkinut Yangin paitsi Mikalle kaveriksi, myös opettamaan tälle tietoa juuristaan. Samalla robotti auttaa perhettä arjen askareissa.

Yang menee kuitenkin epäkuntoon ja sammuu. Mika ottaa asian raskaasti, hänelle Yang oli kuin perheenjäsen. Jake päättää katsoa kaikki mahdollisuudet Yangin korjaamiseen. Prosessin aikana Jaken – ja muidenkin – käsitykset koneolennoista asettuvat uuteen valoon.

Pidän scifistä, jossa pienillä yksityiskohdilla osataan luoda elävä, kuvien ulkopuolelle jatkuva maailma. After Yang on sellaisesta hyvä esimerkki.

Asioita ei alleviivata ja paljon jätetään katsojan tulkittavaksi. Elokuvan tulevaisuudenkuva on uskottava, ei utopia eikä dystopia, vaan aika jossa on omat hyvät puolensa, omat kipukohtansa ja konfliktinsa. Toista ihan After Yangin kaltaista elokuvaa ei tule mieleen, juonitasolla lähimpänä lienee Steven Spielbergin A.I. (2001).

Ohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Kogonada on aiemmin tehnyt videoesseitä sekä yhden pitkän elokuvan, Eliel ja Eero Saarisen arkkitehtuurin lomaan sijoittuvan kehutun indiedraama Columbusin. Amerikankorealaisella Kogonadalla on omanlaisensa visuaalinen tyyli, hieno sellainen. Hän osaa etsiä kuvista merkityksellisiä detaljeja ja kuvata hienosti ihmisten välisiä kontakteja.

Pääperheen esittäjät ovat kaikki erinomaisia, lapsinäyttelijä Tjandrawidjajaa myöten. Colin Farrell voisi tehdä enemmänkin tällaisia pieniä rauhallisia elokuvia.

After Yangin pääongelma on se, ettei sisältöä oikein tunnu olevan tarpeeksi täyspitkään elokuvaan. Etenkin loppupuolella se jää junnaamaan paikoilleen ja toistamaan itseään, kun tarinan pointti on jo selvillä. Toinen vaihtoehto olisi ollut laajentaa tarinaa, viedä sen pohdinnat ja teemat vielä pidemmälle, mutta se taas ei olisi välttämättä sopinut elokuvan hillittyyn esitystapaan.

Ehkä After Yang olisi toiminut parhaiten vaikkapa tv-sarjan tai antologian jaksona. Viehättävä, ajatuksia herättävä ja katsomisen arvoinen se on silti tällaisenakin.

Tuottajat Theresa Park, Andrew Goldman, Caroline Kaplan, Paul Mezey. Pääoissa Colin Farrell, Jodie Turner-Smith, Justin H. Min, Malea Emma Tjandrawidjaja, Sarita Choudhury, Haley Lu Richardson.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut