Ihmiset ja kasvit kohtaavat entisessä Anttilan hallissa – tanssijat kokeilevat mielikuvituksellisessa esityksessä kokonaan uusia tapoja liikkua

Shade Avoidance tuo omaperäisesti ja leikkisästi esille varsin vakavaa viestiä.

Kuvassa neljä esiintyjää. Riku Lehtopolku ja Kati Aalto kurottavat kohti toisiaan, kasvit kohti valoa.

18.11. 16:01

Shade Avoidance. Konsepti: Vespa Laine. Koreografia: Vespa Laine ja esiintyjät. Tanssi: Kati Aalto, Riku Lehtopolku, Meri Tankka, Riikka Tankka ja kasvit. Pori Dance Companyn ensi-ilta 17.11. Vanhassa Anttilassa.

Porissa on viime vuosina valjastettu hylättyjä kauppatiloja taiteen käyttöön oivaltavilla tavoilla. Shade Avoidance asettuu osaksi tätä jatkumoa tarjoamalla entisen Anttilan toisessa kerroksessa esityksen, jossa ihmiskunta ja kasvikunta kohtaavat kekseliäästi, leikkisästi ja syvällisestikin.

Halli on matala, mutta se mikä korkeudessa hävitään, se leveydessä ja syvyydessä voitetaan. Ensimmäisessä kohtauksessa esiintyjänelikko lähestyy yleisöä vaivalloisen hitaasti kymmenien metrien päässä sijaitsevalta takaseinältä.

He nytkyttelevät eteenpäin häkkimäisiin kuljetuskärryihin kahlehdittuna, ikään kuin uutta liikkumisen muotoa kokeillen. Kärryjen kitinään yhdistyy painava äänimaisema, jossa urbaanin, katkonaisen sykkeen pintaan liukuu vähitellen sopivasti kummallisia melodisia elementtejä.

Samalla kun rimpuilevat pois kärryjen ikeestä, takaa valaistut siluettihahmot saavat itselleen piirteet valaisun muutoksen voimalla. Liikkuvat valot ja niiden merkitys kasvaa esityksen edetessä, sillä omiin kärryihinsä asetetut neljä kasvia kurottavat nekin valon suuntaan – tosin niin hitaasti, että ihmissilmä ei reaaliajassa tätä liikettä erota.

Visuaalisesti esityksen kauneimmassa vaiheessa tanssijat liikehtivät kattorakenteista riippuvien köysien varassa. He löytävät painovoimaa ja köyden vastavoimaa taidokkaasti hyödyntäen jälleen uusia tapoja liikkua – tällä kertaa spastisen nykimisen sijaan hennon sulavia ja hauraan levollisia.

Lopulta jokainen nelikosta tuo vuorollaan oman kasvikaverinsa aivan yleisön eteen, tämän kauneutta ja ainutlaatuisuutta ylpeän rakastavasti korostaen. Oopperalaulun säestämä kohtaus on absurdin humoristinen, mutta tuo samalla esiin esityksen syvimmän viestin.

Shade Avoidance opettaa yleisöään tuntemaan kasveja kohtaan samankaltaista empatiaa kuin useimmat tuntevat vaikkapa nisäkkäitä kohtaan. Samalla se levittää vaivihkaa viestiä maailman luonnon suojelun puolesta. Emmehän me ihmiset halua tuhota mitään sellaista, josta aidosti välitämme?

Tanssijoiden mielikuvituksen Shade Avoidance saa laukkaamaan asettamalla näille häkkikärryjen ja köysien luomia uusia rajoituksia ja mahdollisuuksia. Tämä mielikuvitus välittyy vaikuttavasti myös katsojalle, joka voi edelleen pohtia kasvikunnan edustajien jännittävää liikekieltä – vaikkapa sen oman vihreän ystävänsä vierellä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut