Marja Kyllönen teki hienon paluun romaanikirjailijaksi Finlandia-ehdokkaaksi yltäneellä Vainajaiset-kirjalla

On hienoa lukea romaania, jonka kaikki sanat on mietitty loppuun asti. Uudissanojen kehittely löi leimansa Marja Kyllösen kirjailijakuvaan jo 1990-luvulla

Marja Kyllösen romaanikerronta on monitasoista ja värikästä.

14.11. 17:07

Marja Kyllönen: Vainajaiset. Teos 2022. 350 s.

Yli kahdenkymmenen vuoden hiljaisuus on takana. Vuosituhannen alun kirjallinen lupaus Marja Kyllönen (s. 1975) on tänä syksynä julkaissut uuden romaanin, jota hän on kirjoittanut vuodesta 2003.

Vainajaiset-romaani sitoo yhteen suomalaista kansanperinnettä, kalevalaista runolaulantaa ja koskettavan parisuhdedraaman. Romaanin tarina sijoittuu maaseudulle kauas ruuhka-Suomesta. Eletään 1960-lukua.

Pohjoisen maalaisyhteisön tukipylväinä on sotaveteraaneja ja näiden puolisoita. Tällaisiin perheisiin syntyvät Rauno ja Laimi Inari, jotka alkavat seurustella vanhemmiltaan lupia kyselemättä. Nuoret odottavat vihille pääsyä viisi vuotta. Lopulta koittava yhteinen arki saa synkkää sävyä, kun Inari saa keskenmenon toisensa jälkeen. Tuleeko parille koskaan yhteistä lasta?

”Mutta nyt kuunnellessaan luiden sitkasta natina, veren kuin meren kaikua ja kohinaa ja suudellessaan suolaa poikansa poskilta Laimi lopulta oivalsi, ettei helmi luutunut tuskasta, vaan se kehrättiin elämästä – vähästä, väkevästä elämästä, joka oli jokaiselle omaksi annettu – ja ilman tuota heleää henkeä ihminen oli vain luiseva kuori täynnä kipua kuin kivensiruja ja kirkaisuja, haamusärkyä ja houretta, jolla ei ollut sijaa tässä maailmassa.”

Inari ja Rauno rustailevat taivaanrantaan kömpelöä toiveunta hirsipirtistä ja pihlajasta, jonka marjoja huuhtovat tuulet ja linnut. He ovat onnellisia tiettyyn rajaan asti mutta huomaavat sitten kaikenlaista pahaa tapahtuvan ympärillään.

Mistä tulevat onnettomuudet parhaansa yrittävien vanhempien arkeen? Miksi kuolema kolkuttaa säännöllisesti ihmisten oville? Miksi perheiden ei anneta syntyä siten, kuin vanhemmat ovat suunnitelleet?

Kyläyhteisön pahimmista sattumuksista tulee lehtijuttuja. Niitäkin romaani kuvaa havainnollisesti.

Luontokuvat ovat kirjailijalle hyvin tärkeitä. Kyllönen kuvaa eläimiä metsiköissä ja maaseudulla, ikään kuin verraten ihmispolojen osaa eläinten kohtaloihin. Osa lapsien aluista saa syntynsä puolukkamailla vietetyistä lemmenhetkistä.

Pohjoinen maalaisyhteisö ei vaikuta kovinkaan hurmaavalta. Kaikkea yritetään vahtia, ja ihmiset eivät saa olla rauhassa. Inarin nimi muuttuu vanhemmiten Laimiksi. Kertoja kuvaa paljon myös naapurissa asuvaa Hetteelän Herttaa, herkkää tyttöä, joka joutuu kärsimään hyväuskoisuutensa vuoksi.

Kyllösen romaanikerronta on monitasoista ja värikästä. On hienoa lukea romaania, jonka kaikki sanat on mietitty loppuun asti ja sommiteltu kyseiseen tilanteeseen sopivaan muotoon.

Uudissanojen ylväs kehittely löi leimansa Marja Kyllösen kirjailijakuvaan jo 1990-luvulla. Rikaskielinen esikoisromaani Lyijyuuma (1997) palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Lyijyuuman jälkeen kirjailija julkaisi romaanin Rikot (2001), kertomuksen insestin kokeneesta äidistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut