Hanna Marnon veistokset hehkuvat ahmittavan herkullisissa väreissä

Sadonkorjuujuhlat näyttäytyvät kilpailuyhteiskunnan vertauskuvana.

Hanna Marno: Rakas köyryselkä, 2022 (raita, haapa, mänty, grafiitti, puna- ja keltamulta, kirkas punainen, ruis, vehnä, rautavihtrilli, mäntyhartsi, pellavaöljy, PVA).

7.11. 12:52

Hanna Marno: Mimolette (O**) 13.11. saakka. Galleria 3h+k, Yrjönkatu 4, Pori, avoinna ke-pe 11–17, la-su 12–16.

Hanna Marnon (s. 1981) näyttelyn salaperäistä nimeä avataan tiedotteessa. Mimolette on pitkään kypsytetty, appelsiinitoffeen värinen juusto, jonka aromiin vaikuttavat myös juustopunkit. Merkintä O** lienee tuttu aktiivisemmille sienestäjille. Se tarkoittaa lajiketta, jonka voi syödä keitettynä.

Kommunikaatio Mimoleten mukaan koostuu kymmenestä veistoksesta. Ne tarjoillaan Galleria 3h+k:n seinältä ahmittavan herkullisissa sävyissä. Läpivärjätyissä kipsivaloksissa näkyy erilaisia avattuja kuoria, palkoja ja eliöiden elimiä.

Halkaistujen ja koverrettujen muotojen käsittelyssä on sadonkorjuun ja syyslahtauksen ahneutta, jopa väkivaltaa. Tunnistan ristiriidan ja muistan sävähdyksen, jonka sain, kun pilkoin huhtasieniä. Yhden jännittävästi rypytetyn sienihatun sisältä pelmahti keittiön pöydälle pesue pelästyneitä saunamaijoja.

Kipsiveistoksista tulee luonnonvaroista kilpailemisen vertauskuvia. Yhden voitto on toisen elämä, kotikolo tai jälkeläinen. Perinteisesti pohjoiset kansat ovat käsitelleet saaliin ilon kääntöpuolta peijaisissaan. Nykypäivänä kulutuksen aiheuttamaa sisäistä levottomuuttaan voi yrittää lepytellä vaikkapa ympäristövaikutusten kompensaatioilla.

Silti yltäkylläisyyden taakka myös uuvuttaa ihmistä. Kilpailun kuluttavuutta kuvaavat Marnon puuveistokset, jotka eivät jaksa seistä suorina. Ne köyristävät selkäänsä kuin voipunut puutarhuri ja hänen lakoava lautamajansa.

Puurakennelma näyttää mökkityyliseltä vastineelta kirjailija Laura Gustafssonin (s. 1983) kuvailemalle Taivastalolle. Synkkään lähitulevaisuuteen sijoittuvassa Rehab-romaanissa ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä maata kohti taipuneessa, ryhtinsä menettäneessä tornitalossa.

Alkemi4:n eli muusikko Harri Sippolan (s. 1978) luoma äänimaisema kietoutuu Marnon veistosten maailmaan ja kuljettaa näyttelyn teemoja ajassa eteen- ja taaksepäin. Kuulen soinnuissa kaareutuvaa liikettä ja hedelmälihan helinää. Munniharppu värähtelee tämän vuodenajan rituaalien ikiaikaisuutta. Näin me yritämme kivikauden logiikalla ratkoa nykyajan haasteita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut