Porin taidemuseon näyttelyssä elämä on pelissä ja tulkinnoille jää tilaa

Georgialaisen Vajiko Chachkhianin näyttely tarkastelee sanataiteen kääntymistä veistoksen kielelle.

Georgialaisen Vajiko Chachkhianin visuaalisesti niukan näyttelyn ilmeisimpiä ulottuvuuksia ovat graafisen lapsikuvan lisäksi taivaan projisoinnit.

4.11. 9:20

The New Year. Vajiko Chachkhiani Porin taidemuseossa 8. tammikuuta 2023 saakka.

Siinä missä vastapäättynyt Pori ARS täytti autioituvaa ostoskeskusta taiteen voimin, riisuutuu remonttiin valmistautuva Porin taidemuseo teoskylläisyydestä. Entisen kahvilan kohdalla sijaitseva näyttelysali innostaa kokemaan historiallisen rakennuksen uusin tavoin.

Taidemuseon uudessa näyttelyssä tarkastellaan sanataiteen kääntymistä veistoksen kielelle. Georgialaisen Vajiko Chachkhianin kokonaisuudessa media yhtyy veistoksiin, jotka on sommiteltu harkitusti tilaan. Taustalla vaikuttaa Arthur Rimbaudin surumielinen runoteos, jonka taiteilija pyrkii tulkitsemaan uudelleen kuvanveiston keinoin.

Uppoutumisen mahdollistama The New Year assosioituu kriitikon ajatuksissa vahvasti pelimaailmaan. Hetken ajattelen olevani vavahduttavan arvoituksen äärellä valoin väritetyssä pakohuoneessa vihjeitä kuumeisesti etsien.

Tenavat-hahmosta profiilinsa lainannut lapsi lepäilee sänkyyn peiteltynä vaikuttaen unessa vapaalta. Ajattelen lapsen avatariksi, jonka paikalle kukin voi itsensä asettaa. Visuaalisesti niukan näyttelyn ilmeisimpiä ulottuvuuksia ovat graafisen lapsikuvan lisäksi taivaan projisoinnit, joista ensimmäisessä huoneessa katsotaan rakettisadetta, toisessa kotkan liitoa. Onko levon sijaan sittenkin kyseessä vankila, jossa vapaus on vain mielen pakopaikka, piinallisen hatara haave?

Lohdullinen avaruus

Toisen huoneen keskipistettä kuormittaa jättimäisen elefantin paino. Projektori sylkee siirtymäobjektin kylkiin vinhaa vauhtia etenevää viivojen liikettä. Onko siinä sade, staattinen häly vai taivaan pitelemätön itku? Peilin heijastamassa vaihtoehtomaailmassa esineen ääriviivat hämärtyvät ja animoitu ropina menettää hahmonsa. Katsoja kutistuu lelumaisen hahmon edessä kirjaimellisesti lapsenkokoiseksi.

Teos tykittää mieleen lisää kysymyksiä: Mitä minulle on tapahtumassa? Kuvastaako katsomani maisema painajaista vai vielä toteutumattomia unelmia? Niin pelissä kuin elämässä, vaihtoehtoisten ratkaisujen mahdollisuudet ovat loputtomia.

Todistan, miten teosaineksen materiaalinen vähyys herättää näyttelykävijöissä erilaista vastakaikua: Tässäkö tämä? Teoskappaleiden lukumäärän ei silti soisi hätyyttävän pikavisiitille Chachkhianin maailmaan ja sieltä pois. Itse koen taiteilijan tilaan loihtiman avaruuden lohdullisena. Täällä, jos jossain, on tulkinnoille jätettyä tyhjyyttä. Mielikuvitus vaatii rikastuakseen myös fyysistä tilaa ja tarinoita. Runous taas luo lelulle kuolemattoman auran, media moninkertaistaa merkitykset.

Elementeiltään suppeasta näyttelykokonaisuudesta kirjoitettaessa tulee väistämättä tehneeksi juonipaljastuksia, kuten tässäkin. Mutta laadukas taide kestää aikaa ja käsittelykertoja muistuttaen siitä, miten kriisien kuormittavat ajat kysyvät joustavaa mieltä ja avautumista uudella tavalla katsomiselle. Se lienee yksi taiteen väistämättömistä perustehtävistä: mobilisoida mielikuvitus, luoda nautinnollista epävarmuutta ja herättää haastamaan oma näkökulma. Entä jos sinä koetkin kaiken toisin?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut