Pirkko Mannola aloitti elokuva- ja iskelmäuransa voitettuaan missikilpailut vuonna 1958. Elokuvia syntyi 1960-luvun alussa hurjaa tahtia.

Elokuvatehtaan tähti

Jos halajaa nähdä elokuvateatterissa sikermän Pirkko Mannolan 1960-luvun alun tuotannosta, on suunnattava Orioniin Helsinkiin. Neljän elokuvan esityksen kunniaksi tähti muisteli uransa huimaavaa alkua, jolloin hän teki kolmeakin elokuvaa yhtä aikaa.


23.10. 20:13

Töölöläinen ravintola Elite on perinteisesti kulttuuriväen suosiossa, ja luonteva paikka tavata Pirkko Mannola. Melkein heti eräs iäkäs herra tulee kiittelemään Mannolaa tämän musiikista ja elokuvista.

Hän tuntee selvästi Mannolan tuotannon. Kun hän kuulee, että Mannolaa haastatellaan helsinkiläisessä elokuvateatteri Orionissa alkavasta elokuvien sikermästä, hän kysyy heti, näytetäänkö Tyttö ja hattu (1961). Se on myös Mannolan oma suosikki ja avaa esityssarjan.

”Se on myös Esko Salmisen tyttären lempifilmi”, Mannola sanoo. ”Minä ja Esko ollaan sen ainoat näyttelijät enää hengissä. Esko oli vastanäyttelijäni monessa kivassa filmissä.”

Tytössä ja hatussa Mannola (s. 1938) näyttelee Mirjaa, joka lähtee isoäitinsä sulkahattu päässä etsimään onnea Helsingistä. Komedia oli yksi kaupungistumisen merkkejä suomalaisessa elokuvassa, joka oli viihtynyt sitä ennen perinteisesti maalaismaisemissa.

”Se on tarina nuoren naisen emansipaatiosta ja siinä on urbaania ajankuvaa, ei mitään heinälatoromantiikkaa”, Mannola perustelee suosikkiaan.

Pirkko Mannola Aarne Tarkaksen vuonna 1961 valmistuneessa Tyttö ja hattu -elokuvassa.

1960-luvun alussa suomalaiset elokuvastudiot olivat vielä voimissaan, ja Mannola työskenteli T. J. Särkän johtamassa Suomen Filmiteollisuus -yhtiössä kuukausipalkalla. Elokuvien tekeminen saattoi olla vauhdikasta puuhaa.

”Elokuvaa tehtiin keskellä kaupunkia. Vappuaattona ajettiin läpi Espan ja kansa pällisteli. Kun käsikirjoitus ei meinannut riittää, Linnanmäellä otettiin mukaan simpanssitkin. Työtä tehtiin nopeasti. Arskan tapa oli kolme viikkoa ja filmi purkkiin”, Mannola muistelee Tytön ja hatun kuvauksia.

Arska oli Aarne Tarkas (1923–1976), joka ohjasi kolme Orionin sarjan neljästä elokuvasta: Tytön ja hatun ohella Ninan ja Erikin (1960) sekä Tähtisumua (1961). Vaikka tahti oli kova, Mannola sanoo Tarkasta leppoisaksi ohjaajaksi.

”Arska hyväksyi, mitä näyttelijät tarjosivat. Ehdottipa mitä vaan, hän sanoi aina vain, että nastaa. Filmit piti saada äkkiä valmiiksi, kun Arskalla oli jo uusia ideoita päässä ja hän kyllästyi nopeasti.”

Myös neljäs Orionin Mannola-elokuva, T. J. Särkän ohjaama Ihana seikkailu (1962) mahtuu 1960-luvun alkuvuosiin.

Pirkko Mannola elokuvateatteri Orionissa, käsissään Urmas A. Hilapielen kirjoittama Kino-Suomi-kirja.

Mannolan ura alkoi jo 19-vuotiaana, kun hän voitti vuonna 1958 missikisat. Niihin hänet oli ilmoittanut isoveli löytöpalkkion toivossa. Siitä alkoi nopea nousu tähdeksi sekä iskelmälaulajana että elokuvanäyttelijänä.

”Nykyään missikisoihin valmistaudutaan vuosia, mutta ne unohtuvat nopeasti. Silloin ei ollut edes karsintaa. Tuli vain kutsukirje. En oikein osaa selittää, kuinka uskalsin mennä. Kai se oli uteliaisuutta. En uskonut mahdollisuuksiini.”

Mannola sanoo, että vuosi oli ilmeisesti huono, koska hän voitti. Toteamus kuulostaa turhalta vaatimattomuudelta, mutta Mannola perustelee. Hufvudstadsbladet kuulemma kirjoitti, että Miss Suomeksi valittiin pyöreäposkinen tytöntyllerö, ja Tarkaskin sanoi Mannolaa pula-ajan missiksi!

”Se oli erilaista aikaa, moralistista. Voi olla, että minut valittiin, koska olin kiltti perhetyttö. Yksi toinen karsittiin, koska hän oli ollut Linnanmäellä vedenneitona. Silloin voitto avasi kaikki ovet. Minua kierrätettiin pitkin maata ja kansaa tuli töllistelemään.”

Tuohon aikaan elokuva- ja musiikkiala olivat usein sidoksissa toisiinsa ja markkinoivat toisiaan ristiin. Iskelmät soivat valkokankaalla ja elokuvien juonet saattoivat olla löyhiä.

Jotkut elokuvat muistuttivat koosteita vuosikymmeniä myöhemmin yleistyneistä musiikkivideoista. Sellaisista iskelmäelokuvista alkoi Mannolankin näyttelijänura. Yksi ensimmäisistä oli Hannes Häyrisen ohjaama Iskelmäketju (1959).

Enimmillään Mannola teki jopa kolmea elokuvaa yhtä aikaa. Lisäksi hän levytti ja teki kiertueita. Vuosina 1960–1963 Mannola julkaisi levyjä ja teki kiertueita myös Saksassa.

Mannola oli oppinut puhumaan saksaa sujuvasti koulussa ja vaihto-oppilaana 16-vuotiaana.

Ura Saksassa alkoi, kun Mannola lähetettiin Berliinin elokuvajuhlille edustamaan Ville Salmisen elokuvaa Kaks’ tavallista Lahtista (1960). Sillä reissulla Mannola lauloi Waldbühne-ulkoilmalavalla 20 000 ihmiselle. Vuonna 1962 Mannola osallistui jopa Saksan euroviisukarsintoihin.

Saksalainen schlager ei ollut Suomessa suosittua, joten Mannolan urasta siellä ei tiedetty täällä kovin paljon. Mannola sanoo nyt, että skandinaaviset laulajat olivat Saksassa muotia. Varsinkin moni ruotsalainen menestyi siellä.

Pirkko Mannola, Leo Jokela ja Eino Virtanen Tähtisumua-elokuvassa (1961).

Mannolan työtahti oli hurja, mutta hän sanoo, että vanhanaikainen moraalisuus näkyi viihdealalla myönteisesti.

”Olin hirveän kokematon ja lapsellinen, mutta en muista kuin siistiä käytöstä, vaikka tanssin bikineissä”, hän muistelee.

Ihanan seikkailun kuvauksissa Särkkä tokaisi, että ethän sinä osaa edes suudella, kaappasi syliinsä ja näytti mallia oikein intohimoisesti. Pelkäsin silti enemmän Särkän isoa susikoira Lidaa, joka oli aina hänen mukanaan studiossa.”

Kerran Mannola jäätyi kuvauksissa. Hän on kertonut usein tapausta Ninan ja Erikin kuvauksista, joissa hän näytteli Tauno Palon kanssa. Palo oli suuri tähti, jonka kantapöytä on yhä merkitty Elitessä.

”Minun olisi pitänyt haukkua Palon roolihahmoa kohtauksessa, mutta kunnioitin häntä niin paljon, etten pystynyt, vaikka hän kiltisti kuinka yllytti. Palon piti lopulta lähteä studiosta, ja haukuin Arskaa hänen sijastaan.”

Kesken haastattelun Elitessä Mannolaa käy tervehtimässä kollega Vesa Vierikko, joka näyttelee parhaillaan Kansallisteatterin Ensimmäisessä tasavallassa presidentti Ståhlbergia. Hän kertoo harkitsevansa sen jälkeen eläkkeelle jäämistä – paitsi jos tulee liian hyviä tarjouksia.

Mannola jäi eläkkeelle Turun Ruotsalaisesta Teatterista vuonna 2003. Vierikolle hän sanoo, että liian hyviä tarjouksia tulee kyllä. Eläkkeellä Mannola on näytellyt muun muassa Espoon kaupunginteatterin Äidinmaa-näytelmässä.

”Olen siitä hirveän iloinen. Maria Sid oli hyvä ohjaaja, ja sain työskennellä lahjakkaiden nuorten näyttelijöiden kanssa.”

Pirkko Mannola elokuvateatteri Orionissa.

Mannolan elokuva- ja iskelmäura kesti lopulta vain 1960-luvun alun. Suomen Filmiteollisuus meni konkurssiin vuonna 1965, kun televisio nousi ja suomalaisen elokuvan studiokausi päättyi. Myös Mannolan levytyssopimus loppui samoihin aikoihin.

Vuonna 1964 Lilla Teaternin johtaja Vivica Bandler tarjosi Mannolalle töitä, eikä hänellä ollut enää aikaa juosta Saksassakaan. Vaikka Mannola muistetaan elokuvista ja iskelmistä, hän teki suurimman osan urastaan lopulta teatterissa.

”Minulla oli onnea, että löytyi uusia töitä, kun aikakausi vaihtui. Sen jälkeen minulla on ollut elokuvissa vain pieniä rooleja, paitsi pari vuotta sitten Taru Mäkelän Täydellisessä joulussa oli vähän isompi.”

”Aikoinaan kuvaajat olivat hirveän hyviä ja valaisuun oli aikaa. Varsinkin naiset näyttivät mustavalkoisissa elokuvissa hyviltä. Nykyään kaikki kuvataan samoilla valoilla. Siksi näytän Täydellisessä joulussa kamalan vanhalta.”

Omille näyttelijänkyvyilleen elokuvaurallaan Mannola ei anna armoa.

”Enhän minä mitään osannut, kun päädyin suoraan kameran eteen. Olin vain nuori ja nätti!”

Hän sanoo, että teatterissa taidot loppuivat kesken. Mannola hakeutuikin Teatterikorkeakouluun jatko-opintoihin.

”Jotain oli pakko oppia, kun teki monta elokuvaa vuodessa. Tarkakselta opin, ettei tarvitse jännittää. Siiri Angerkoskelta opin paljon, ja Åke opetti olemaan kameran edessä.”

Åke Lindmanin Mannola tapasi jo ensimmäisen elokuvansa Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1959) kuvauksissa. Mannola ja Lindman olivat salaa kihloissa vuosia ennen kuin menivät naimisiin vuonna 1968. Liitto kesti Lindmanin kuolemaan 2009.

”Åkekin oli itseoppinut, mutta hyvä ohjaaja, työskenteli lopulta amerikkalaisten kanssa ja neuvotteli pitkään Hitchcockin kanssa elokuvasta.”

Orionin Pirkko Mannola -sarja alkaa ma 24.10. klo 17.15 elokuvalla Tyttö ja hattu. Mannola on paikalla näytöksessä. Muut elokuvat: ma 31.10. klo 17.15 Nina ja Erik, ma 7.11. klo 17.15 Ihana seikkailu ja ma 14.11. klo 17.15 Tähtisumua.

Kuka?

Pirkko Mannola

  • Syntynyt Sääksmäellä joulukuussa 1938.

  • Miss Suomi 1958.

  • Levytti Suomessa 25 singleä 1958–1964 sekä kaksi albumia On vanha lempi rinnassain (1986) ja Kulta-ajan tähdet (1997 Brita Koivusen ja Vieno Kekkosen kanssa).

  • Näytteli 16 elokuvassa 1959–1964. Tehnyt myöhemminkin enimmäkseen pikkurooleja. Viimeisin elokuva Täydellinen joulu (2019).

  • Siirtyi päätyökseen teatteriin 1964. Jäi eläkkeelle Turun Ruotsalaisesta Teatterista 2003.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut