Mika Rättö kirjoitti Don Quijoten hengessä pienoisromaanin haavoittuneesta ritarista

Rätön kappale ja virke ovat hengästyttävän pitkiä. Monipolvinen ja tajunnanvirtamainen tarina ei taaskaan aukea helposti.

Mika Rätön Totuus-romaani on ylvään ritarin keittiöpsykologiaa, haastava ja mieliinpainuva lukukokemus.

21.10. 17:28

Mika Rättö: Totuus. Teos 2022. 152 s.

Porilainen monitoimitaiteilija Mika Rättö (s. 1973) julkaisi hiljattain uusimman romaaninsa. Totuus on pienoisromaani, jossa romuluinen ja paljon kokenut päähenkilö hoippuu viimeisillä voimillaan synkkään Mäkipäänlinnaan ja tapaa pahaa-aavistamattoman linnanemännän.

Rinnastus Miguel de Cervantesin Don Quijoteen ei ole kaukaa haettu. Rätön ritari on haavoittunut ja havahtuu romaanin alussa muistinsa menettäneenä. Vanha emäntä kylvettää paleltunutta ritaria, jonka kielen kannattimet aukeavat lämpimässä vedessä.

Ritari kertoo emännälle kaikenlaista vanhaa tietoa ritarihyveistä ja menneestä filosofiasta, jonka kautta hän on saanut mission taistella hyvän puolesta pahuutta vastaan.

Keski-ikäinen soturi on nähnyt paljon, ja hänellä riittää monenlaista kerrottavaa ihmisenä olemisesta, moraalista, taistelemisesta, rohkeudesta ja monesta muustakin asiasta. Vähitellen emäntä huomaa, etteivät ritarin kaikki sanat taida olla totta. Voi olla, että hän on rikki enemmän henkisesti kuin fyysisesti.

Romaanin loppua kohti vanha nainen on päässyt kuin kallonkutistaja ritarin pään sisälle. Kun mies on avannut itsensä äärimmillään auki, näky ei ole kovin kaunis.

Rätön kappale ja virke ovat hengästyttävän pitkiä. Monipolvinen ja tajunnanvirtamainen tarina ei taaskaan aukea helposti.

”Totuus oli, etten tiennyt, mitä halusin. Tiesin vain, että halusin jotakin, ehkä kunnioitusta, myötätuntoa, ymmärrystä, rakkautta. Tiesin, mitä minun tulisi tehdä saadakseni haluamani, mutta jokin valinnoissa ja teoissani harasi vastaan.” (s. 149)

Totuuden railakas huumori osuu maaliinsa. Don Quijoten tavoin Rätönkin ritari on todellinen taivaanrannanmaalari, joka haluaa parantaa kerralla koko maailman, vähempi ei riitä. Hän sivaltaa sanan säilällään ympäriinsä ja osuu kohdilleen huomattavasti harvemmin kuin espanjalainen esikuvansa.

Mika Rättö on taiteilijana todellinen monitoimimies: muusikko, ohjaaja, kuvataiteilija, näyttelijä ja kirjailija. Vuonna 2009 ilmestyi Rätön esikoisromaani Tihkuluodon kuiskaajat. Jo siinä esiintyi omaperäinen ja eri kirjallisuudenlajeja sekoittava kertoja. Rätön seuraava kirja Mysterious Viiskulma-avain (2013) voitti Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkinnon. Kirjailijan edellinen teos on Se jokin – Kuule härkäpapusi rapisevan (2018), hauskaan saarivaltioon sijoitettu seikkailuromaani.

Ylvään ritarin keittiöpsykologia on haastava ja mieliinpainuva lukukokemus. En voi sanoa pitäneeni tästä romaanista yhtä paljon kuin Rätön edellisestä kaunokirjasta. Kerronta toimii suhteellisen hyvin – mutta jäiköhän tämä teos tyylillisesti keskeneräiseksi?

Sen Rätön romaani kuitenkin osoittaa asiaan kuuluvalla hartaudella, että totuus on aina kertojansa näköinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut