Nokun näyttämön näytelmä Kalenteritytöt: Totuus löytyy hömpästä

Kuusi erilaista kalenterityttöä muodostaa räiskyvän kokoonpanon.

15.10. 19:19

Kalenteritytöt. Ensi-ilta 14.10. Nokun Näyttämöllä. Käsikirjoitus Tim Firth. Suomennos Aino Piirola. Ohjaus Ulla-Maija Aho-Harnett. Musiikin harjoittaminen Markku Lahti.

Jos olet nähnyt Kalenteritytöt -elokuvan, unohda se. Äläkä missään nimessä vertaa tätä Housut pois -esityksiin. Sillä nyt voit itkeä ja nauraa, närkästyä ja muistaa, että Kalenteritytöt perustuu tositapahtumiin.

Kalenterityttöjen lanseeraama julkaisu on myös vastaveto Pinup-kalentereille. Ei pelkästään ideansa puolesta vaan, ihan naisasiaa ja kaikenlaista esineellistämistä hipoen, hyväntekemisen, auttamisen ja vahvan ystävyyden oivan esiintulon muodossa.

Juoni ei ole kovin kaksinen ja esityksen alkumetrit lupaavatkin jopa seuranäyttämöperinnettä huonoimmillaan. Onneksi vauhti kiihtyy nopeasti. Jatkossa esityksen katkaisee vain pariin kertaan kulunut verhot auki – verhot kiinni turhuus.

Kuusi keski-ikäistä naista, erilaista ja eri kokoista, eri lähtökohdista tullutta joutuu tahtomattaan sekaantumaan kuolintapaukseen, kun yhden Naisinstituutin jäsenen aviomies John Clarke (Kimmo Salokangas) menehtyy syöpään.

Naisten ystävyys joutuu kovalle koetukselle, monestakin eri syystä. Itsekkyys, pelko, ahneus, huono itsetunto, arkuus, syyllisyydentunto, ikärasismi ja jopa vahingonilo nostavat nyt päätään. Tyttökalenterin teko, julkaiseminen ja myyminen vaikuttavat vilpittömiltä ideoilta. Tuotolla saadaan sohva sairaalan vierashuoneeseen. Kas kun ei televisiota.

Käsikirjoitukseen on satu myös ympättyä huonosti menestyvä kukkakauppa ja yksi turhanpäiväinen aviomies. Kaikki naisroolit toimivat. Instituutin naisista kolme roolinsuorittajaa nousee pintaan. Cris (Kristiina Nieminen), Ruth (Elina Malmi) ja Marie (Eija Hiltula).

Sähköistä äänentoistoa ei salissa tarvittu, mutta luvattoman moni näyttelijä yhdistää sanoja liian tiiviiksi lauseiksi ja nielee sanojen loppuosia.

Vaikka kyseessä on tyttökalenteri siinä merkityksessä kuin se ymmärretään, turhanpäiväistä tirkistelyä ei näytelmä tarjoa. Ohjaaja on taitavasti löytänyt näyttelijöitten parhaat puolet ja ominaisuudet. Ulla-Maija Aho-Harnett onkin hankkinut ohjaajakokemusta myös näyttelijänä ja on osannut paneutua roolihenkilöitten ihon alle. Käsikirjoituksen käännös tekee kunniaa alkuperäiselle esitykselle. Kaiken kaikkiaan näytelmä heittelee tunteita laidasta laitaan. Tragikomiikkaa parhaimmillaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut