Kreisihuumori vyöryy päälle jo liikaakin Super­marsun jatko-osassa

Supermarsu 2 -elokuvassa ympäristötietoisuus on jälleen esillä. Nyt uhkana on tulevaisuus ilman pölyttäjiä.

Senni Peltoniemi esittää Emiliaa ja Mikko Penttilä Perttiä Supermarsu 2 -elokuvassa.

15.10. 17:38

Lastenelokuva

Supermarsu 2. Ohjaus Joona Tena. 90 min. S. ★★

Lastenelokuvissa on jo hyvän aikaa ollut vallalla selvä ympäristöhuoli. Välillä sanomaa on uitettu tarinaan hienovaraisemmin, välillä ei. Joona Tenan ohjaama ja yhdessä Paula Norosen kanssa käsikirjoittama Supermarsu 2 kuuluu jälkimmäiseen porukkaan. Se lataa ekokriisin koko tarinan lähtökohdaksi ja astuu muutaman askeleen jopa dystopian suuntaan. Suoruutta on pakko arvostaa.

Ympäristötietoisuus ei ole Supermarsulle uusi juttu. Myös elokuvasarjan ensimmäisessä osassa kannettiin huolta luonnosta ihmisen ahneuden kourissa. Silloin pelastettiin silakoita, nyt apua tarvitsevat mehiläiset. Ratkaisun avaimet on tietysti lapsilla aikuisten seuratessa enimmäkseen tietämättöminä ja hölmöillen sivusta.

Norosen kirjasarjaan perustuvien elokuvien päähenkilö on Emilia-tyttö, joka saa supervoimat lemmikkimarsunsa puraisusta. Ei tarvita kuin huikka marsun juomapullosta ja tyttö muuttuu supersankariksi – Supermarsuksi.

Tällä kertaa ”pahiksena” on kukas muukaan kuin Emilian luokkatoveri, upporikkaan margariinitehtailijan poika Rosvo-Rasvis. Emilia pääsee aikakoneeksi muuntuvan Saab ysisatasen kyydissä kurkistamaan tulevaisuuteen, jossa kaikki ötökät on hävitetty. Syynä on Rasviksen mehiläisiin liittyvä lapsuuden trauma.

Pölyttäjien poissaololla on tietysti vakavia seurauksia maapallolle. Lapsille tätä avataan käytännönläheisellä esimerkillä: kun ei ole hedelmiä tai marjoja, jätskimakujakin on vain yksi ja sama. Emilia päättää korjata asian, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Myös elokuvantekijöillä ratkaisun löytäminen osoittautuu hankalaksi: luottaako superkykyihin, lasten neuvokkuuteen, yhteistyöhön vai ihmisten hyvään tahtoon?

Supermarsu-kirjojen imu perustuu pitkälti Norosen kreisihuumoriin, joka avautuu tai ei avaudu eskari-ikäisistä aikuisiin. Elokuvaan tuotuna se vyöryy päälle jo vähän liikaa.

Kaiken ”kreisiyden” annostelussa ykkösosa oli tasapainoisempi. Nyt läppävika jo vähän uuvuttaa. Hassut sivuhahmot, kuten savolaisittain huastava mehiläinen ja Slow Festivalille valuva discoetana, kaappaavat huomion näyttelijöiltä ja oikeastaan itse tarinaltakin. Harmi, sillä esimerkiksi Emiliaa esittävä Senni Peltoniemi ja muut lapsinäyttelijät onnistuvat elokuvassa hienosti, samoin kokeneet aikuiset.

Kokonaisuuden sekavuutta lisää erikoistehosteiden määrä. Voisiko joskus harkita supersankarielokuvaa vähemmällä efektimässäilyllä?

On kuitenkin myönnettävä, että häröimmillään Supermarsu 2 on juuri sellainen, miltä se kirjoja lukiessa vaikuttaa. Katsojana huomaan silti miettiväni useaan kertaan, mistä kaikki alkoi ja mistä tässä oikein olikaan kyse.

Käsikirjoitus Joona Tena ja Paula Noronen. Pääosissa Senni Peltoniemi, Lucas Timperi, Essi Hellén, Mikko Penttilä, Eero Ritala ja Tommi Korpela.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut