Mustalaisruhtinatar valoi hohdetta elämän arkeen

Lähes salintäyteinen yleisö eli mukana vauhdikkaassa tarinassa.

Mustalaisruhtinattaren parinvaihtoa. Emilia Vesalainen-Pellas (Stasi vas.), Jyrki Anttila (Edwin), Tiina Vahevaara (Sylva) ja Vikke Häkkinen (Boni) kisailevat kuka saa ja kenet?

26.9. 21:11

Mustalaisruhtinatar 25.9. Promenadisalissa. Rooleissa: Tiina Vahevaara (Sylva), Jyrki Anttila (Edwin), Emilia Vesalainen-Pellas (Stasi), Vikke Häkkinen (Boni) ja Jouni Kokora (Feri). Säestävä trio ja operettikuoro Operetta. Lavastus Jari Jalonen. Ohjaus Juulia Tapola. Tuotanto Jyrki Anttila OperArt.

Pientä käynnistysvaikeutta: Viulisti ei aivan aluksi päässyt mukaan alkuakordeihin. Mustalaisruhtinatar Sylva Varescua odotetaan saapuvaksi.

Tiina Vahevaara Sylvana tekee näyttävän sisääntulon ruhtinattaren mahdilla. Vahevaaran tumma sopraano kajauttaa: ”Heia, mieli kaipaa kauas vuorten taa!” Musiikin vauhti kiihtyy, ja kuoro yhtyy lauluun mukaan: ”Olala, tanssitaan!”

Koko ensemble oli täysillä mukana lemmenleikkien koukeroiden punomisessa ja juhlinnassa. Näytteleminen ja tanssi sujuivat luontevasti niin puhuessa kuin täysipainoisen laulamisen aikana sekä soolona että eri kokoisina yhtyeinä. Tanssikuviot oli harjoiteltu tarkasti.

Mustalaisruhtinattaren pääpari Tiina Vahevaara (Sylva) ja Jyrki Anttila (Edwin) eläytyvät duettoon ”Muistathan kai”.

Väliaika oli ensimmäisen näytöksen jälkeen. Yleisö ehti kunnolla lämmetä, sillä alkupuoliskolla kuultiin jo Bonin (Vikke Häkkinen) ja Ferin (Jouni Kokora) mieleen tarttuva duetto Ne naiset, ne naiset… sekä pääparin, Tiina Vahevaaran ja Jyrki Anttilan (Edwin) duetto Rakastua voi monta kertaa, rakastaa voi kerran vain. Valssin keinunta kertosäkeessä molempien laulaessa: ”Kun vain nähdä saan tuon armaan” vetosi tunteisiin ja valoi hohdetta elämän arkeen.

Juonenkulku tihentyi. Epäselvää oli kuka lopultakin saa ja kenet. Emilia Vesalainen-Pellas (Stasi) oli Edwinin kihlattu ja heidän duettonsa Ollaan niin kuin pääskyset on yksi Mustalaisruhtinattaren monista lauluista, joka on jäänyt elämään.

Jari Jalosen lavastuksessa nähtiin aluksi baaritiski, sitten sali ja lopuksi kirkkopuisto –sopivia puitteita kaikenlaisille kohtaamisille. Äänentoisto ja valot olivat kohdillaan. Operetta-trion pianisti tuki laulajia erinomaisesti ja kontrabasso kuului. Viulu oli välillä kuulumattomissa, esimerkiksi kappaleessa Jaj mamám, koko maailman mä ostan nyt.

Operetin kohokohta koettiin Sylvan ja Edwinin duetossa Muistathan kai. Iloisista lauluista menevimpiä olivat Se on se lempi ja Pienet enkelit.

Juulia Tapolan ohjaus yhdisti puhe- laulu- ja tanssikohtaukset sujuvaksi jatkumoksi. Lähes salintäyteinen yleisö eli mukana vauhdikkaassa tarinassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut