Porin päivän konsertti. Pori Sinfonietta 22. 9. Promenadisalissa. Kapellimestari Tibor Bogányi. Solisti Laura Vänttinen, piano. Porin Filharmoninen kuoro, valm. Teemu Honkanen.
Porilaisuutta esiteltiin positiivisesti niin monesta suunnasta, että on runsauden pula, mistä aloittaa.
Pori Sinfoniettan Porin päivän konsertin solistina esiintyi Porissa kasvanut ja Palmgren-konservatoriossa pianonsoiton opintonsa aloittanut Laura Vänttinen, joka soitti kansainvälisen jazzfestivaalikaupungin imagoon sopivasti ”konserttona” George Gershwinin Rhapsody in Bluen.
Laura Vänttinen otti tyylikkäästi haltuun ensimmäisen rapsodian vetävistä teemoista, kun ensin jazz liukui Promenadisaliin Paolo Pellegrinin klarinetin blue-sävelissä korkeuksiin vaskien myötäilemänä ja trumpetin sordinoidun soolon jälkeen.
Sinisessä rapsodiassa on kolme pianon soolokadenssia, jotka Laura Vänttinen soitti taiteellista kyvykkyyttä ja temperamenttia osoittaen. Vaikutelma oli orkestraalinen. Orkesterin ja solistin kiinniotot onnistuivat saumattomasti ylikapellimestari Tibor Bogányin johdolla. On makuasia, minkä verran soolopianon juoksutukset kuuluvat, kun orkesteri oli pääosassa.
Porin Filharmoninen kuoro lauloi Johannes Brahmsin rakkausvalsseja Pori Sinfoniettan säestämänä. Tibor Bogányi johtaa.
Ognian Vassilevin perustama Porin Filharmoninen kuoro jatkaa uuden kuoronjohtajan, nakkilalaislähtöisen Teemu Honkasen taiteellisessa johdossa. Tibor Bogányi oli valinnut kahdeksastatoista rakkausvalssista, Johannes Brahmsin Liebeslieder Walzer op. 52:sta, kahdeksan, jotka muodostivat musiikillisesti draaman kaaren, kuten Bogányi teosesittelyssä kertoi.
Miehiä on kuorossa noin puolet naisten lukumäärästä. Pari vierailijaa oli kutsuttu apuun, ja Teemu Honkanen lauloi bassoa esityksessä. Miehet ottivat soinnillisesti vahvemman otteen alun lauluissa. Puolivälin jälkeen Porin Filharmoninen kuoro hitsautui yhteen ja kuultiin puhuttelevaa oopperakuoromaista tarinankerrontaa. Johannes Brahmsin säestyksettömässä Letztes Glück -laulussa Teemu Honkasen johtamana kuoron äänet olivat tasapainossa ja sointi muhkea.
Brahmsin Serenadessa nro 1 op. 11 tuli selväksi, miten hyvin Pori Sinfoniettan ja Bogányin kemiat sopivat yhteen. Kuohkea Brahms täytti Promenadisalin. Menuetit ja Scherzot olivat kepeän vauhdikkaita. Rondon loppukiri oli henkeä salpaava.
Sinfoniettan kontrabasisti Tomi Pietikäisen eläkkeelle lähdön kunniaksi hänen äitinsä lausui pojallensa runon ja Hurjat porilaiset -yhtye esitti moldovalaista kansanmusiikkia, Tomin kera. Jos porirockia enää vain muistellaan, niin tässä taitaa olla uusi genre Suomen valloitukseen.