Marja-Liisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Tasavallan ensimmäiset. Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2022. 512 sivua.
Professori Seppo Hentilä ja dosentti Marja-Liisa Hentilä kuuluvat Suomen uudemman historian johtaviin tutkijoihin. He ovat kirjoittaneet ansiokkaan teoksen tasavallan ensimmäisestä presidentistä K. J. Ståhlbergistä (1865–1952) ja hänen puolisostaan kirjailija Ester Ståhlbergistä (1870–1950).
Ståhlbergit olivat avioituneet 1920 kummankin oltua leskenä kolme vuotta. K. J. Ståhlbergillä oli kuusi lasta, Ester Ståhlbergillä yksi ottolapsi. Ester Ståhlbergin ja K. J. Ståhlbergin lasten, erityisesti neljän tyttären välillä vallitsi kauan jännitteitä, jotka vaikuttivat kiusallisesti uusperheen kotielämään.
Jännitteitä oli myös K. J. Ståhlbergin ja hänelle 1919 presidentinvaalissa hävinneen C. G. Mannerheimin ja tämän kannattajien välillä. Ne lientyivät vasta molempien vanhuudessa.
Presidenteistämme on aikojen kuluessa ilmestynyt tutkimuskirjallisuutta, toisista enemmän, toisista vähemmän. Ståhlbergistä on ollut vain yksi merkittävämpi elämäkerta (professori Yrjö Blomstedt 1969). Ester Ståhlbergin laajat päiväkirjat on julkaistu muutama vuosikymmen sitten.
Hentilöiden tavoitteena on ollut luoda kuva yhteen hiileen puhaltaneesta pariskunnasta, joka halusi kehittää nuoren tasavallan presidentti-instituutiota. Esikuvia ei siihen aikaan ollut montaakaan. Arvostettu oikeusoppinut, hillitty K. J. Ståhlberg oli ollut laatimassa uutta hallitusmuotoa ja toiminut ennen presidenttikauttaan Korkeimman Hallinto-Oikeuden presidenttinä.
Tasavallan presidentin varsinaisiin virkatoimiin Ester Ståhlberg ei voinut juurikaan myötävaikuttaa (vaikka hänellä näyttää siihenkin olleen halua), mutta sosiaalisena, ulospäin suuntautuneena ihmisenä hän onnistui hyvinkin "linnan emäntänä". Hänellä oli vuosikymmenien ajalta ansioita erityisesti lastensuojelun alalta. Kirjailijana hänen teoksiaan arvostettiin ja niitä käännettiin vieraille kielille.
K. J. Ståhlberg pyrki eheyttämään vain muutama vuosi aikaisemmin sisällissodan läpikäynyttä kansaa muun muassa armahduspolitiikallaan. Ester Ståhlbergin humanitäärinen toiminta oli lähellä näitä pyrkimyksiä.
Kaiken kaikkiaan Ståhlbergin presidenttikausi varsinkin alkupuolellaan oli sisäpoliittisesti rikkinäistä. Presidenttipariskunta joutui kärsimään ääriryhmien toistuvista uhkauksista. Puolisot tukivat toisiaan.
Ståhlbergin aikana 1920 solmittiin Tartossa rauha Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Ståhlberg ohjasi Helsingistä ja Kultarannasta käsin neuvotteluja pitäen kiinni muun muassa siitä, että alueluovutuksia ei kompromissimielessäkään tehty. Itärajan tilanne heimosotineen rauhoittui rauhanteon jälkeen.
Ståhlberg olisi ilmeisesti kautensa päätyttyä valittu uudelleen presidentiksi. Niin paljon oli alkuvuosien tiettyjen tahojen kielteisyys muuttunut. Hän kuitenkin kieltäytyi jyrkästi ja oli tyytyväinen, kun hänet 1926 nimitettiin lainvalmistelukunnan vanhemmaksi jäseneksi. Siinä tehtävässä hän toimi 80-vuotiaaksi asti.
Hän oli 1930-luvulla yhden kauden kansanedustajana ja kahdesti vähällä tulla valituksi uudelleen presidentiksi.
Hentilöiden rikassisältöisessä kirjassa on onnistuttu luontevasti sijoittamaan kaksi aikansa vaikuttajaa historiallisiin kokonaiskehyksiin. Kirjoittajien korkeatasoinen historiaosaaminen ja kyky kirjoittaa selkeästi takaavat monia hedelmällisiä lukuhetkiä.