Nick Cave paljastuu jopa ”ärsyttävän hyväksi” kuvataiteilijaksi, Brad Pittin teoksissa aloittelijan kömpelyyttä – Sara Hildénin julkkisnäyttely yllättää tunteellisuudellaan

Sara Hildénin taidemuseo tekee tyhjäksi kyyniset ennakkoasenteet julkkistaiteilijoiden näyttelystä. Kolmen ystävyksen yhteisnäyttely kasvaa tarinaksi toipumisesta, jossa kokonaisuus on yksittäisiä teoksia tärkeämpi, arvioi kriitikko Harri Mäckin.

Ystävykset Thomas Houseago (keskellä), Nick Cave ja Brad Pitt näyttäytyivät lauantaina Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa, jossa näyttelijä Pitt ja muusikko Cave debytoivat kuvanveistäjinä.

18.9. 11:17

Kuvataide

Thomas Houseago: WE with Nick Cave & Brad Pitt 15.1. saakka Sara Hildénin taidemuseossa (Särkänniemi, Tampere). Avoinna ti–su 10–18.

Kuvanveistäjä Thomas Houseagon oli alun perin tarkoitus pitää yksityisnäyttely Sara Hildénin taidemuseossa, mutta sitten hän päätti kutsua mukaansa pari kaveriaan. Aluksi museo epäröi aloittelijoiden ottamista näyttelyyn, mutta lopulta kuvat teoksista saivat museon vakuuttumaan.

Nyt Tampereella on esillä Houseagon ohella muusikko Nick Caven ja näyttelijä Brad Pittin teoksia. Molemmille näyttely on ensiesiintyminen kuvanveistäjinä.

Alun perin Houseagon piti esittäytyä Hildénillä jo vuonna 2020. Suunnitelmissa oli miniversio Pariisin Musée d’Art Modernen mittavasta retrospektiivistä, näyttelyn kuraattori Sarianne Soikkonen kertoo. Sitten pandemia ja Houseagon yksityiselämän myllerrykset laittoivat suunnitelmat uusille urille.

Pohjois-Englannin Leedsissä kasvanut, nykyisin Los Angelesissa asuva Houseago (s. 1972) on kertonut avoimesti lapsuustraumoistaan, jotka ovat jättäneet jälkensä myös hänen teoksiinsa.

Hänet tunnetaan primitivistisistä, riekaleisista ihmishahmoista sekä temppelimäisistä rakennelmista, jotka näyttävät jonkin kadonneen kulttuurin jäänteiltä, aivan kuin ne olisi nostettu merestä tai kaivettu esiin maan alta.

Thomas Houseago kertoi töistään Sara Hildénin taidemuseossa.

Myös Hildénillä nähdään muutama vanhempi teos, joissa on kaikuja kuvanveiston muinaisuudesta sekä modernismin mestareilta – Giacomettilta, Picassolta, Munchilta. Suomalaisyleisölle Houseagon teoksia voisi kuvailla siten, että jos Reima Nevalainen tekisi veistoksia, ne näyttäisivät juuri tältä.

Houseago nousi rujoilla veistoksillaan 2000-luvun aikana maailmanmaineeseen. Hänen teoksiaan on esitetty niin Whitneyn biennaalissa kuin Venetsiassa, ja teosten hinnat huitelevat sadoissa tuhansissa.

Houseagon väkivaltaisen isän kuolema syksyllä 2019 laukaisi hermoromahduksen, joka sai taiteilijan käyttäytymään itsetuhoisesti. Näyttelyssä on esillä hurjia puuveistoksia, jotka Houseago kertoo veistäneen moottorisahalla huitoen ilman suojavarusteita. Lopulta hän ei enää kyennyt tekemään taidetta ollenkaan.

Thomas Houseago valaisi mieleentilaansa, jossa synnytti punapuiset teoksensa. Edessä veistos Demon Dream no I eli Paholaisuni nro 1.

Thomas Houseago: Soul House, Sielun talo, 2021.

Thomas Houseago punapuisen teoksensa äärellä.

Tässä kohtaa kuvaan astuivat Houseagon ystävät Cave ja Pitt.

Pitt valoi yötä pelkäävälle Houseagolle kynttilöitä, joiden jämät ovat nyt esillä Hildénillä. Kirjoitusvaikeuksista kärsivä Cave taas lupasi kirjoittaa Houseagolle biisin, jos tämä tekisi hänelle maalauksen. Lopputuloksena syntyi Carnage-albumin (2021) kappale White Elephant, ja myös Houseago sai taas luomistyön syrjästä kiinni.

Alkoi toipumisprosessi, jonka aikana Houseago maalasi kuvia niin terapian aikana näkemistään kosmisista näyistä kuin arkiympäristöstään.

Intensiivisissä, taidokkaasti akryylimaalin eri tekstuureilla herkuttelevissa maalauksissa rujous alkaa antaa periksi kauneudelle: kuun heijastukselle merenpinnassa, kukkakimpuille, rauhallisille viikonlopuille Brad Pittin luona.

Myös Houseagon ystävät etsivät taiteesta terapiaa.

Pitt (s. 1963) erosi näyttelijä Angelina Joliesta vuonna 2016, jonka jälkeen hän alkoi viettää paljon aikaa Houseagon studiolla. Museon pressitilaisuudessa Pitt kertoi alkaneensa tehdä veistoksia itsereflektion muotona, oman egonsa kohtaamisena. Cave taas on muutaman vuoden sisällä menettänyt kaksi poikaansa ja äitinsä.

Tampereella on esillä Pittin ensimmäinen veistos, ränsistyneeltä talolta näyttävä House-A-Go-Go (2017), jonka hän kokosi Houseagon työhuoneen lattialta löytämistään jämistä.

Brad Pitt kertoo veistoksestaan, joka esittää taloa.

Antiikinaikaista kohokuvaa muistuttavassa teoksessa Pitt on kuvannut oman kehonsa avulla ampumavälikohtauksen. Sama teema toistuu silikonisissa taloissa, joita Pitt on ampunut erikaliiperisilla aseilla. Luodit ovat kairanneet läpikuultavaan materiaaliin aavemaisen kauniita kuvioita.

Yhdessä teoksessa Pittin näköinen hahmo puristaa päätään ruuvipenkkiin, toisessa haudatut tarpeet yrittävät paeta ruumisarkusta. Symboliikka ei ole järin hienovaraista, mutta juuri muuta ei voi odottaakaan aloittelevalta kuvanveistäjältä – varsinkin kun hän on tehnyt teokset ennen kaikkea itselleen.

Brad Pitt: Buried Needs, Haudattuja tarpeita.

Brad Pitt loi teossarjansa Self-Inflicted Gunshot Wound to the House (Itse aiheutettu ampumahaava taloon) ampumalla luoteja silikonisiin kappaleisiin.

Samaa aloittelijan kömpelyyttä ei näy tippaakaan Nick Caven (s. 1957) veistossarjassa The Devil – A Life (2020–2022). Laulajana, muusikkona, kirjailijana ja näyttelijänä kunnostautuneen Caven työt ovat jopa ärsyttävän hyviä.

17-osainen teossarja kertoo paholaisen elämäntarinan, joka kulkee sankaritekojen kautta lankeemukseen ja anteeksiantoon. Kuva-aiheet lainaavat taidehistoriasta, mutta samalla tyylissä on sympaattista lastenkirjamaisuutta.

Myyttinen tarina saa vastapainoa kirpputorien kitschahtavan posliinikrääsän estetiikasta.

Inspiraatio teossarjaan löytyi isoäidin posliinikokoelmasta sekä punaisen lasitteen mehevästä väristä. Raamatulliset teemat toki ovat vahvasti läsnä myös Caven musiikissa. Sarjan ensimmäisen osan Cave kertoi tehneensä äitinsä kuolinpäivänä, ja lopulta teoksista kasvoi tutkielma anteeksi pyytämisestä.

Nick Cave: Devil Awekens, Piru herää.

Nick Cave: Devil Inherits the World, Piru perii maailman.

Hildénin näyttelyn myötä Pitt ja Cave liittyvät kuvataidetta tekevien julkkisten pitkään listaan. Aiemmin Suomessa on nähty ainakin Charlien enkelit- ja Kill Bill -elokuvien tähden Lucy Liun grafiikkaa, jota Anssi Kasitonni onnistui junailemaan vuoden 2016 Mäntän kuvataideviikoille.

Usein tässä porukassa taso ei ole kovin kaksinen – googlaapa vaikka Bob Dylan, Sylvester Stallone tai Jim Carrey. Moneen muuhun verrattuna etenkin Cave erottuu edukseen sekä omaäänisenä että teknisesti taitavana keramiikkataiteilijana.

Kyynisempi voisi ajatella Pittin ja Caven päässeen Hildénille pärstäkertoimella, ja totta kai heidän kaltaistensa nimien debyytti on minkä tahansa taidemuseon märkä uni. Herrojen läsnäololla on kuitenkin aito taiteellinen perustelu, eikä museon ole tarvinnut juurikaan antaa periksi laatustandardeistaan.

Ilman heitä Houseagon näyttelystä olisi jäänyt puuttumaan jotain oleellista. Nyt kolmikon yhteispeli kasvaa tarinaksi ystävyydestä, toivosta ja toipumisesta, jossa kokonaisuus on enemmän kuin yksittäisten taiteilijoiden teokset.

Nick Cave puhuu keraamisista veistoksistaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut