Sellokonsertto jätti toivomisen varaa, mutta Dvořák soi jännittävän täysipainoisesti Pori Sinfoniettan konsertissa

Antonín Dvořákin Sinfonian nro 9 esitys oli Charles Olivieri-Munroen johtamana jännittävän täysipainoinen alusta loppuun asti.

16.9. 13:33

Uudesta maailmasta. Charles Olivieri-Munroe, kapellimestari, Senja Rummukainen, sello. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 15.9.

Pori

Torstai-illan konsertin avausnumerona kuultiin puolalaisen Wojciech Kilarin jousiorkesteriteos Orawa. Toisteinen sävelkieli herätteli kuulijaa toimien kontrastina konserttiohjelman klassikkoteoksille.

Senja Rummukainen sai suuren osan yleisöstä ilmiselvästi innostumaan Robert Schumannin sellokonserton tulkinnallaan. Teos on yksi hienoimmista sellokonsertoista.

Takaparvelle kuultuna esitys vaikutti balanssiongelmien vuoksi pikemminkin oikulliselta kuin musiikin ja materiaalin täydelliseltä hallinnalta. Sellon ääni peittyi monissa nopeimmissa kuvioinneissa orkesterin alle.

Rummukaisen mittavat sellistiset avut tulivat parhaiten esiin hitaan osan jaksoissa, joissa sellon äänessä oli kuultavissa jaloa laulavuutta.

Myös päätösosan vuoropuhelumaiset jaksot toimivat. Vahvan tasapainoisesta orkesterin ja solistin yhteistyönä syntyneestä konserttotulkinnasta ei mielestäni voi näissä olosuhteissa kuitenkaan puhua.

Väliajan jälkeen kuullun Antonín Dvořákin Sinfonian nro 9 esitys oli Charles Olivieri-Munroen johtamana jännittävän täysipainoinen alusta loppuun asti.

Kosketinsoittaja-säveltäjä Iain Farringtonin tekemä kamariorkesterisovitus osoitti toimivuutensa heti sinfonian ensimmäisessä osassa. Asiat olivat eloisasti esillä.

Toisen osan alun puhallinsoitinten sointukulku ei mennyt aivan nappiin, mutta englannintorvisoolon alkaessa tunnelma herkistyi välittömästi. Kauniisti soitettu soolo osoitti hienoa ammattitaitoa. Sinfoninen illuusio piti tässäkin osassa hyvin. Jotkut pienellä soittajamäärällä toteutetut kohdat saivat kuulijan havaitsemaan tästä osasta aivan uusia piirteitä.

Scherzo-osan alkaessa hätkähtää aina kuullessaan aiheen, joka on kuin Beethovenin 9. sinfonian scherzosta. Trion hyväntuulisuus tarttui.

Finaalin dramaattisista tehoista ja muisteluista otettiin kaikki tarpeellinen irti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut