Roikkumaan ripustettu viillelty lakana tarjoilee katsojalle taiteen ihmeen Poriginal-galleriassa

Johanna Pöykkö: Kaaret, 2022, maalaus lakanakankaalle, pinnoitus, viiltely, yksityiskohta installaatiosta, koko 350 x 700 x 350 cm.

15.9. 14:27

Johanna Pöykkö: Kaaret. Marja Hautamäki: Siivettömät 20.9. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11–18.

Otetaan lakana, roiskitaan väriä, viillellään kangas ja ripustetaan roikkumaan. Kuulostaako tosi kiinnostavalta? Ja kuitenkin, kiertelemme teosta ilahtuneesti äännellen.

Tällaisen taiteen ihmeen tarjoilee Johanna Pöykön (s. 1977) tekstiilitaideteos Kaaret. Miten tuiki yksinkertainen konsepti muuttuu vilpitöntä ihastusta herättäväksi taideteokseksi? Tässä kolme selitystä Kaarten kiehtovuudelle.

Ensinnäkin teos täyttää Poriginalin tunnelmallisen yläkerran yllättävästi. Kaaret on kuin seitsenmetrisen veneen runko telakoituna puupylväiden väliin. Kun kankaat keinahtavat ilmavirrassa, sommitelman keveyden ja veistoksellisuuden aistii samanaikaisesti. Katsojalle tarjotaan myös koroke, jolta avautuu uusi näkökulma tilaan ja teokseen.

Toiseksi viillot, ripustus ja valaisu on toteutettu täsmällisesti. Abstraktit roiskeet kukkivat iloisissa väreissä, mutta eivät sattumanvaraisesti. Yksinkertaisuus muuttuu merkitykselliseksi. Näky on herttaisen keimaileva ja samalla kurinalaisen järjestäytynyt.

Kolmanneksi teoksen tunnelma on optimistinen, mutta tulkinta vapaa. Näen kankaat kevyinä kesähameina, helmat sivuilta kohotettuina kuin kansantanssissa. Kulkue korostaa joukkovoimaa, helmojen viillot yksilön haurautta. Teoksen vahvat ominaisuudet maustuvat vastakohdistaan. Suuruudessa on keveyttä, huolellisuudessa huolettomuutta ja abstrakteista elementeistä kehittyy tarinallisuutta.

Marja Hautamäki: Istu ääreeni, tunne taistelusi, kohisee sielu kuin meri, 2022, sekatekniikka vanerille, 2 osaa.

Marja Hautamäen (s. 1970) maalauksissa näkyy maata ja maasta irtautumista. Siivettömät voisi olla tulkinta siitä, kun nousevan lentokoneen ikkuna täyttyy valkoisista pilvistä.

Turkoosina loistavassa diptyykissä leijutaan korkealla saarten yllä kuin droonikameran kyydissä. Rennosti maalattu impressio on raikkaudessaan romanttinen. Karikkoisilta rannoilta erottuu vain joitakin vanhoja raunioita.

Lattialla marssivat lintuveistokset korostavat lentämisen vaikeutta. Ihminen ei voi vain lehahtaa paikalta. Hautamäen käyttämä paksu, hiekkainen maalimassa suorastaan hieroo maata katsojankin naamaan.

Paradoksaalisesti lentäminen on vapauden symboli, mutta ihmisiltä se vaatii teknisiä apuvälineitä. Unto Monosta (1930–1968) mukaillen: “Vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan. Vain siveltimin mi kauas entää sinne käydä saan”.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut