Rauman teatterin Murhaloukku on taitava yhdistelmä mustaa huumoria ja yllätyksellistä jännitystä

Ohjaaja Reino Bragge on painottanut vahvasti ja nautinnollisesti näytelmän huumoriin ja shokkiefekteihin.

Nuori kirjailija Clifford Anderson (Juha Kulmala) esittelemässä täydellistä trilleriään menestyskirjailija Sidney Bruhlille (Timo Julkunen) jatämän vaimolle Myralle (Mona Lehtola).

11.9. 17:00

Ira Levin: Murhaloukku. Rauman teatteri, ensi-ilta 10.9.2022. Suomennos: Mikko Viherjuuri. Ohjaus ja sovitus: Reino Bragge. Lavastus ja pukusuunnittelu: Mikko Saastamoinen. Taistelukoreografiat: Oula Kitti. Kampaukset, maskeeraus ja peruukit: Tuula Kupiainen-Koivisto. Valosuunnittelu: Hannu Naamanka. Äänisuunnittelu: Panu Raatikainen. Rooleissa: Timo Julkunen, Mona Lehtola, Juha Kulmala, Raisa Sorri, Ninni Kekki.

Jännityskirjailija Sidney Bruhl on kirjoittanut useita menestysnäytelmiä, mutta viime vuodet ovat tuottaneet vain floppeja ja enää ei ideoita synny. Nuori kirjailijan alku Clifford Anderson on laatinut täydellisen trillerin ja postittanut sen oppi-isälleen arvioitavaksi. Bruhl kutsuu Andersonin luokseen syrjäiseen asuntoonsa. Kukaan ei tiedä hänen tulostaan, paitsi Bruhlin vaimo Myra, ja näytelmän ainoat kappaleet ovat nyt Bruhlin hallussa. Tämä avaa mahdollisuuksia.

Itselläni on henkilökohtainen suhde tähän tekstiin, koska olen saanut näytellä Contakti-teatterissa tuon kirjailijan roolin. Pidän näytelmää loistavana yhdistelmänä mustaa, leppoisaakin huumoria mutta myös jatkuvaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä, ja melkoisesti farssiakin. Ira Levinin Deathtrap oli Broadwayllä jättimenestys ja Suomessa Murhaloukkua on sittemmin esitetty monissa teattereissa.

Rauman teatterin esitys onnistuu erinomaisesti viihdyttämään yleisönsä ja tarjoilemaan yllätykset hätkähdyttävästi, mutta enempää ei jännitystarinan kulusta voi etukäteen kertoa. Ohjaaja Reino Bragge on painottanut vahvasti ja nautinnollisesti näytelmän huumoriin ja shokkiefekteihin. Lyhyet fyysiset yhteenotot ovat tehokkaita ja näyttävän näköisiä.

Timo Julkunen (Sidney Bruhl) luo kirjailijastaan juttua pulputtavan ja alati murhilla kevyesti vitsailevan ja sanaleikeilleen hohottavan leppoisan tyypin, mutta niin taitavasti, että pinnan alla saattaa aavistella muita sävyjä. Kauttaaltaan näytelmä vilisee sanallisia koukkuja, jotka hersyttävät katsojaa. Aina niitä ei tarjoiltu tarpeeksi terävästi, mutta ajoitus on tarkkuuslaji, ja valtaosa iskuista kyllä osui ja upposi.

Mona Lehtola (Myra Bruhl) kirjailijan vaimona on näennäisen tyyni, tyylipuhtaasti näytelty lady. Juha Kulmala (Clifford Anderson) tekee erinomaisen vahvan ja kokonaisen roolisuorituksen nuorena kirjailijana, rooli ei vuoda mistään. Hänen Cliffordinsa tuntui jopa aidolta ihmiseltä, muiden henkilöiden ollessa sittenkin enemmän karikatyyreja. Mutta tuosta toki on myös Ira Levin osavastuussa.

Raisa Sorri (Helga Ten Dorp) tuo oman hupaisan lisänsä hahmogalleriaan höpsönä meediona, selkeimpänä farssityyppinä. Ylinäyttely oli onnistunutta, mutta kenties vieläkin olisi varaa ollut hieman vauhtia ja varsinkin uhkaavuutta lisätä. Ninni Kekki (Cathy Milgrim) asianajajanaisena oli pienehkön roolinsa mukainen. Herttainen mutta samalla kylmä hymy täydensi juristikuvan mainiosti.

Yhdessä huoneessa tapahtuvan tarinan lavastus on ihastuttava, runsaine yksityiskohtineen. Tarvittaessa teatterisalissa valot vilkkuvat ja ukkosäänet jyrisevät vaikuttavasti, myös rauhallista taustasoittoa kuullaan sydämen sykkeitä tasaamaan. Tunnelmaympäristökin on siis Bruhlin maaseutuasunnoksi ja jännityksen näyttämöksi varsin oivallinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut